virtuaalihevonen

Muistoissamme 15.04.2015 - 25.02.2018

Vilijaana

VIR MVA Ch, VSN World Ch, KTK-II, ERJ-I, SLA-I, Jälkeläisluokka B

musta suomenpienhevostamma, säkäkorkeudeltaan 148cm
syntynyt 15.04.2015    (8v 15.10.2015)
kasvattanut E. Kerkkilä (evm), omistaa J. Routamaa (VRL-12948)
estepainotteinen, koulutustaso: 120cm
VH15-018-1732

Vilja on varsinainen vauhtiveikko. Tämä pieni ja pippurinen pöpipää on varsinainen estekenttien ruusukehai, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi minkään paikan tullen. Viljalta ei vauhti todellakaan lopu kesken, eikä se kyllästy ratsastukseen ikinä - etenkään esteradalla. Tamma osaa olla kuitenkin myös varsinainen jäärä, eikä suomenhevosen junttimaisuutta todellakaan jää uupumaan. Tästä kaikesta huolimatta Vilja on mitä ihanin ja sympaattisin pieni pässinpää, joka sulattaa ihmisen kuin ihmisenkin sydämen.

Viljassa on kuitenkin sellainen yksi pieni miinuspuoli, että se ei todellakaan osaa seisoa pitkää aikaa paikallaan hosumatta mistään. Tämä pieni AD/HD-lapseksi sanottu hevosneiti osaa olla erityisen ylivilkas, toisinaan jopa rasittava eritoten hoitotilanteissa, joissa sen pitäisi osata seisoa nätisti paikallaan. Jos tammaa haluaa siis hoitaa ilman murtuneita varpaita tai syötyjä vaatteita, se kannattaa ehdottomasti sitoa kiinni hoidon ajaksi. Jos et tätä tee, Vilja tosiaankin seilaa ympäri karsinaa, pureskelee ja imeskelee vaatteita ja tuuppii hoitajaansa minkä ehtii. Suitsiessa Vilja yleensä nostelee päätään, eikä haluaisi avata suutaan ilman tappelua. Satulaa laittaessa tamma yrittää väistellä sitä minkä vain ehtii ja vyötä kiristäessä pullistaa mahansa kunnon tynnyriksi. Onneksi hoitotilanteet onnistuvat muuten mukisematta: Vilja on nimittäin kiltti, eikä tarkoituksella tee pahaa ihmiselle. Se on miltei aina odottamassa korvat hörössä innostuksesta, ja onkin erittäin utelias kaikkia ihmisiä kohtaan.

Ratsastaessa tämä neitonen osaa olla hyvinkin yllättävä pakkaus: joko se kaakattaa menemään normaaliin tapaansa, eikä niinkään kiinnostu ratsastajan toimista, tai vaihtoehtoisesti se toimii äärettömän tyylikkäästi, kuuliaisesti ja reippaasti. Vauhdikkuutta tästä tammasta ei missään tilanteessa tule puuttumaan, mutta toisinaan ratsastajan kuuntelemisessa voisi olla parantamisen varaa. Viljalla on joskus tapana kaahottaa menemään minkä kintuistaan pääsee, erityisesti esteillä, joista se nauttii suunnattomasti. Kouluratsastuksessa neiti voi olla varsinainen tahmatassu, jolloin sen kanssa joutuu todellakin tekemään työtä, että se muuttuu rautakankia ihmeellisemmäksi ratsuksi. Tämän vuoksi tamma on enemmän painottunut esteratsastukseen, vaikka vanhempien puolesta kouluratsastuskin olisi ollut vaihtoehto. Esteillä sulavat liikkeet ovat arkipäivää, eikä ole todellakaan ihme, jos Vilja kääntyisi esteradalla vaikka kolikon päällä. Se tekee siitä erittäin mukavan ratsastettavan, mutta ilmaiseksi se ei anna ratsastajalleen mitään, milloinkaan.



© VRL-01811




Meriitit


Suomenhevosten kantakirjaustilaisuus 20.04.2016
19 + 19 + 18 + 19 = 75p / KTK-II

Ratsuhevosten laatuarvostelu 29.05.2017
62,222% / Quality

Esteratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 31.12.2017
8,5 + 40 + 20 + 20 + 15 = 103,5p / ERJ-I

Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.01.2018
16 + 15 + 25 + 20 + 20 = 96p / SLA-I

VIR MVA Ch- arvonimi myönnetty 07.04.2016
VSR:n Jälkeläisluokka B- arvonimi myönnetty 29.11.2017
VSN World Champion- arvonimi myönnetty 20.12.2017





Polveutuminen & jalostuskäyttö


i. Anton
sh, m, 145cm -- ei virtuaalimaailmassa
ii. Voimamies
sh, m, 148cm -- ei virtuaalimaailmassa
iii. Nipsnaps
ei virtuaalimaailmassa
iie. Vilijonkka
ei virtuaalimaailmassa
ie. Aliisa
sh, vrn, 148cm -- ei virtuaalimaailmassa
iei. Itsevaltias
ei virtuaalimaailmassa
iee. Jäärouva
ei virtuaalimaailmassa
e. Vedenneito
sh, trt, 143cm -- ei virtuaalimaailmassa
ei. Ruttuvaari
sh, trt, 142cm -- ei virtuaalimaailmassa
eii. Radamsa
ei virtuaalimaailmassa
eie. Taikurin Ti-ti-uu
ei virtuaalimaailmassa
ee. Niiskuneiti
sh, vrt, 141cm -- ei virtuaalimaailmassa
eei. Tiuhtin Louska
ei virtuaalimaailmassa
eee. Tulppaana
ei virtuaalimaailmassa

Tuontisukuinen

Antonista odotettiin menestyneiden vanhempien kautta yhden jos toisenkin lajin taitajaa ja seuraavaa kilparatojen valloittajaa. Ori antoi olettaa ratsukoulutuksessa paljon, sillä oli todella hieno ja lennokas liike ja se hyppäsi rataesteitä jopa 110cm tasoisesti. Näin ollen Antonilla suunnattiin kilpailuihin heti sen ollessa siihen valmis ja muutamien starttien jälkeen se alkoikin lunastaa odotuksiaan. Etenkin kouluratsastuksessa helppo A tasoinen ori oli vahvoilla, suorittaen ratoja huimin prosentein kerta toisensa jälkeen. Vain reilun vuoden kuluttua ensimmäisistä kisoistaan, Antonin ollessa viiden vuoden ikäinen, laskeutui se kilpailuissa esteeltä huonosti alas ja katkaisi epäonnisesti jalkansa. Hevonen päätettiin lopettaa kilpapaikalle, sillä jalka oli katkennut ikävästä paikasta, ettei sitä olisi voinut enää toimivaksi saada. Omistaja oli tietenkin tilanteesta murheen murtama, hyvin alkanut kilpaura sai ikävän päätöksen ja omistaja menetti kerrassaan sympaattisen ystävän. Anton kun oli luonteeltaan todellinen nallekarhu, hyvin kiltti ja tasapainoinen ori, joskin ajoittain vähän laiskan sorttinen. Musta, 145cm korkea ori ennätti astumaan ennen menehtymistään kaksi tammaa, saaden terveet ori- ja tammavarsat pian kuolemansa jälkeen. Antonin omistajan suureksi iloksi molempia näistä jälkeläisistä on nähty menestyksekkäästi kilparadoilla isänsä tavoin.

Voimamies oli sikäli mielenkiintoinen suomenhevosori, ettei se nuorena pojankloppina menestynyt minkään lajin parissa, eikä siitä kovasta yrittämisestä huolimatta tullut mitään. Hyvän suvun omaavana orista yritettiin koulia erityisesti estekentille sopivaa ratsua, mutta hieman epävarman ja rauhattoman luonteen vuoksi siitä ei mitään tullut. Näin ollen ori vaihtoi useampaankin otteeseen kotia, kunnes se lopulta löysi oman ihmisen, joka ymmärsi tätä ja antoi sille aikaa. Vasta 11 vuotiaana Voimamies alkoi kehittyä ja tästä vuotta myöhemmin se nähtiin voittamassa ensimmäisen starttinsa 120 cm korkeilla esteillä. Sen jälkeen loppu onkin vain historiaa, sillä viiteen vuoteen ori ahmi ja keräsi kymmeniä, jos ei peräti satoja sijoituksia. Ori oli rakenteeltaan ehkä tyypillistä suomenhevosoria sirompi, mutta silti se oli oikein tyylikäs ilmestys mustalla värityksellään ja 148cm säkäkorkeudellaan. Voima pääsi astumaan elämänsä aikana vajaan kymmenen tammaa, jättäen jälkeensä kerrassaan hienoja nuorikkoja, joista peräti kuusi on menestyneitä yksilöitä. Voiman poismeno 18 vuotiaana oli sikäli harmillinen, että ori oli vielä terve ja sillä olisi ollut annettavaa, mutta omistaja halusi talliin uutta verta, eikä halunnut myydä oria enää eteenpäin.

Aliisa oli kuvankaunis suomenhevostamma, joka menestyi niin näyttelykehissä kuin kilparadoilla useiden vuosien ajan. Väritykseltään 148cm korkea tamma oli vaaleanruunikko ja päätä koristi iso läsi. Rakenteellisesti Aliisa oli lähestulkoon erinomainen, jonka vuoksi se voitti useita BIS-sijoituksia ja lopulta kantakirjattiin KTK-II palkinnolle, jääden vain yhden pisteen päähän ykkösestä. Yleisratsuna tammalla kilpaltiin koulua helppo A tasolla, esteitä 100cm ja kentässä helppoa, unohtamattakaan noviiseja valjakkoluokkia. Pääsääntöisesti Aliisalla kilpailivat omistajaperheen tyttäret, jotka olivat hyvin voitontahtoisia kilpailufriikkejä, jonka vuoksi tammalla kierrettiin jos jonkinmoisessa lähiseudun kilpailussa. Jokaisessa kilpailemassaan lajissa Aliisa menestyi erinomaisesti, ollen kuitenkin ehkä parhaimmillaan kenttäratsastuksessa sekä valjakkoajoissa. Luonteeltaan tamma oli melko vauhdikas, se oli osakseen kuumeneva ja malttamaton, mutta toisaalta se taas kunnioitti omistajiaan. Aliisaa käytettiin jalostukseen kolmen jälkeläisen verran, joista tosin viimeinen varsa menehtyi pian syntymänsä jälkeen. Kaksi Aliisan varsoista kuitenkin pääsi näyttämään emänsä tavoin kykyjä kilparadoille ja näin ollen voisikin sanoa tamman periyttäneen jälkikasvulleen potentiaalia lajiin kuin lajiin. Aliisa heittäytyi 17 vuotiaana yhtäkkiä syömättömäksi ja meni sen myötä huonoon kuntoon, jolloin se päätettiin lopettaa.

Vedenneito asui koko elämänsä saman perheen hoivissa, jonne se muutti kahden vuoden iässä kasvattikodistaan. Tamma ratsukoulutettiin kolmivuotiaana, se taittoi kouluratsastuksessa helpot luokat ja esteitä hyppäsi kivasti 90cm korkeudella. Lisäksi Vedenneidolle opetettiin valjakkoajojen alkeet, joskaan sillä ei kyseisen lajin parissa ikinä kilpailtu vaikka taitoa olikin. Perheen nuorisopuoli kävi tammalla seura- ja aluetason kilpailuissa, vanhempi tytär hoiti estepuolen, kun nuorempi taas painottui kouluun. Erityisesti esteillä tamma menestyi, se omasi todella näppärän hyppytyylin ja oli muutoinkin tarkka jaloistaan, mutta koulussa sen yhteistyökyky tuli puolestaan paremmin esille. Luonteeltaan Vedenneito oli juurikin perhehevonen, se käyttäytyi aina tilanteessa kuin tilanteessa asiallisesti ja oli niin sanotusti pomminvarma ratsu. Rakenteellisesti 143cm korkea tamma ei ollut mikään huippu, mutta söpön siitä teki sen kaunis väritys; se oli tummanrautias kera pitkän piirron. Perhe kiinnostui Vedenneidon myötä suomenhevosten kasvattamisesta, joten tamma sai elämänsä aikana yhteensä kolme jälkeläistä. Jokainen näistä varsoista oli tammoja. Vedenneito menehtyi talvisena pakkasyönä jonkin sortin sairaskohtaukseen 24 vuoden iässä.

Ruttuvaari oli melko omaperäinen suomenhevosori, jonka vauhdissa eivät kaikki hoitajatyttöset pysyneet. Ajoittain ori käyttäytyi kuin nöyrä, kuulias hevonen konsanaan, mutta toisaalta se osasi olla taas maailman mahdottomin hevonen. Ruttuvaarin hyvin vaihtelevan luonteen vuoksi se ei ollut helpoin mahdollinen ratsukoulutettava, mutta pitkäpinnainen ja huolellinen työ toi lopulta tulosta. Viiden vuoden ikäisenä oria nähtiin paljon koulu- ja esteradoilla, niittäen menestystä kiitettävästi helppo A ja 100cm tasoilla saakka. Vähitellen vuosien kuluessa kuvioihin tuli mukaan vielä kenttäratsastus, jossa se pärjäsi helpossa luokassa hyvin. Erityisesti orin kaunis hyppytyyli ja tahdonvoimainen luonne huomattiin kilpailuissa, joissa se sai elämänsä aikana paljon ihailijoita. Hyvä, kompaktirakenteinen Ruttuvaari oli väritykseltään tummanrautias kera läsipään ja säkäkorkeutta tämä omasi noin 142cm. Ori pääsi astumaan nuoruusvuosinaan kymmenkunta tammaa, saaden muutamia oikein kivojakin jälkeläisiä, jotka menestyivät isänsä tavoin kilparadoilla. Osa tosin peri Ruttuvaarin mahdottoman luonteen, eivätkä ne hyvin pitkälle väärissä käsissä kantaneet. Ruttuvaari kärsi melkein koko elämänsä ajan enemmän ja vähemmän erilaisista hengitystieoireista, jotka ajan kuluessa vain pahenivat. Orin elämä hankaloitui sen vuoksi huomattavasti, joten se päätettiin lopettaa Ruttuvaarin ollessa 18 vuotias.

Niiskuneitiä pystyi hyvin kuvailemaan sanoilla pieni, mutta pippurinen - säkäkorkeutta tältä punarautiaalta pienhevoselta löytyi vain 141cm, mutta sitäkin vauhdikkaampi ja itsepäisempi se oli. Ajoittain Neiti ehkä luuli olevansa isompi mitä tämä olikaan, sillä tammalauman puoliverisetkin saivat tältä neidiltä kovaa kyytiä. Jääräpäisen luonteensa vuoksi tamma ei ollut helpoin mahdollinen koulutettava ja ratsastettava, oikeastaan vasta vanhemmiten siitä alkoi saamaan jotain irti. Neiti asui pitkälti koko aikuisikänsä samassa kodissa, jossa se toimi alkuun harrasteratsun virassa, mutta siirtyi vähitellen pikkukisoihinkin. Kisoissa tamman keskittyminen kuitenkin herpaantui jatkuvasti kaiken muun ympärille, joten liiemmin se ei niissä päässyt menestymään. Neiti sai kilpaurallaan matkaansa vain muutaman hassun koulusijan, nekin raviohjelmasta. Omistajat halusivat teetättää Neidille yhden jälkeläisen, jolloin se astutettiin menestyneellä kilpaorilla, jotta jälkeläisellä olisi paremmat eväät tulevaisuuteen. Neiti varsoi kauniin tummanrautiaan tammavarsan, joka oli kuin ilmetty emänsä konsanaan, niin ulkonäkönsä kuin luonteensakin puolesta. Tammavarsa jäi alkuun samaan perheeseen Neidin kanssa, mutta myöhemmin myytiin toisaalle. Neiti pysyi pitkään terveenä ja hyväkuntoisena, kunnes se lopettiin 26 vuotiaana suolisto-ongelmiin.

Jälkeläiset


  Harmonian Nipsu
sh-o.   20.08.2015
i. Luutnantti
om. Annika N. (VRL-10352)

  Huvitutin Vilijonkka
sh-t.   20.12.2015
i. Tähdenlennon Aarre
om. Isla (VRL-14577)

  Huvitutin Viuhti
sh-t.   20.01.2016
i. Tähdenlennon Aarre
om. Katja H. (VRL-00597)

  Huvitutin Vedenneito
sh-t.   30.03.2016
i. Kyrön Mielensäpahoittaja
om. dookie (VRL-04373)

  Huvitutin Muhveli
sh-o.   01.05.2016
i. Kyrön Mielensäpahoittaja
om. Desmi (VRL-14548)

  Eelin Juksu
sh-o.   18.06.2016
i. Jalosoturi
om. Wiewi (VRL-12670)

  Huvitutin Drontti
sh-o.   07.07.2016
i. Tunturisopuli
om. Siguri (VRL-11290)

  Huvitutin Hosuli
sh-o.   03.10.2016
i. Hukanretale
om. Meea (VRL-09844)

  Huvitutin Tahmatassu
sh-t.   28.10.2017
i. Voikiekko
om. Jenny (VRL-12948)

  Huvitutin Hattivatti
sh-o.   14.02.2018
i. Ristiretki
om. Jenny (VRL-12948)





Kilpailu- & näyttelymenestys


Esteratsastus: 62 sijoitusta, voittoja 14
01.   01.09.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   7/80
02.   04.09.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   4/80
03.   04.09.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   1/80
04.   05.09.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   8/80
05.   07.09.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   2/80
06.   09.09.2015   ERJ   Mörkövaara   110cm   3/30
07.   12.09.2015   ERJ   Mörkövaara   120cm   4/30
08.   13.09.2015   ERJ   Mörkövaara   110cm   4/30
09.   14.09.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   3/80
10.   15.09.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   3/40
11.   15.09.2015   ERJ   Mörkövaara   110cm   2/30
12.   15.09.2015   ERJ   Petäjävaara   110cm   5/30
13.   19.09.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   4/80
14.   19.09.2015   ERJ   Petäjävaara   110cm   1/30
15.   20.09.2015   ERJ   Eddangård   110cm   1/30
16.   21.09.2015   ERJ   Eddangård   110cm   2/30
17.   21.09.2015   ERJ   Mörkövaara   110cm   1/30
18.   22.09.2015   ERJ   Kisatalli Mango   120cm   1/50
19.   24.09.2015   ERJ   Mörkövaara   110cm   2/30
20.   24.09.2015   ERJ   Mörkövaara   110cm   4/30
21.   26.09.2015   ERJ   Mörkövaara   120cm   3/30
22.   29.09.2015   ERJ   Mörkövaara   120cm   4/30
23.   29.09.2015   ERJ   Teerivaara   120cm   3/12
24.   30.09.2015   ERJ   Mörkövaara   110cm   5/30
25.   30.09.2015   ERJ   Mörkövaara   120cm   3/30
26.   30.09.2015   ERJ   Teerivaara   120cm   1/12
27.   20.11.2015   ERJ   Pirunkorpi   110cm   1/50
28.   22.11.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   6/40
29.   23.11.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   6/40
30.   23.11.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   5/40
31.   24.11.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   3/40
32.   25.11.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   1/40
33.   02.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   1/40
34.   03.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   3/40
35.   03.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   1/40
36.   05.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   2/40
37.   08.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   4/40
38.   10.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   4/40
39.   12.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   5/40
40.   13.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   2/40
41.   14.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   6/40
42.   15.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   1/40
43.   16.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   4/40
44.   16.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   6/40
45.   17.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   6/40
46.   17.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   3/40
47.   18.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   3/40
48.   19.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   6/40
49.   19.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   2/40
50.   25.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   4/40
51.   26.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   4/40
52.   27.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   4/40
53.   28.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   4/40
54.   29.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   2/40
55.   30.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   6/40
56.   30.12.2015   ERJ   Huvitutti   120cm   1/40
57.   03.01.2016   ERJ   Mörkövaara   120cm   1/30
58.   05.01.2016   ERJ   Mörkövaara   120cm   3/30
59.   07.01.2016   ERJ   Mörkövaara   120cm   3/30
60.   07.01.2016   ERJ   Koskimäki   120cm   3/30
61.   08.01.2016   ERJ   Koskimäki   120cm   1/30
62.   09.01.2016   ERJ   Mörkövaara   120cm   2/30

Näyttelyt
Virtuaalinen Näyttelyjaos Virtuaaliset Show-Näyttelyt Muut näyttelyt
07.03.2016   NJ   Március   päätuom. Kati   irtoSERT
11.03.2016   NJ   Savikko   päätuom. Jannica   irtoSERT
08.04.2016   NJ   Rosenhof   päätuom. Kati   MVA-SERT
15.04.2016   NJ   Susiraja   päätuom. Kati   MVA-SERT
02.03.2016   VSN   Viehättävä   tuom. dookie   SW4
06.03.2016   VSN   Huvitutti   tuom. dookie   SW4
06.03.2016   VSN   Satulinna   tuom. dookie   RCH
20.04.2016   VSN   Kettula   tuom. dookie   RCH
22.04.2016   VSN   Március   tuom. dookie   SW2
14.05.2017   VSN   Huvitutti   tuom. dookie   SW5
26.12.2017   VSN   Atorina   tuom. Milja H.   RCH
31.12.2017   VSN   Huvitutti   tuom. Milja H.   RCH
15.01.2017   VSR   Rotunäyttely   tuom. alaera   II-palkinto




Valmennukset & päiväkirja


Estevalmennus, valmentajana Aaria

Tänään olin Huvitutissa valmentamassa esteitä Vilja-tammalle. Pienessä aamupöhnässä raahasin laiskasti tolppia ja puomeja kentän keskelle miettien kuumeisesti minkälaista tehtävää keksisin laittaa ratsukon suorittamaan. Päädyin kasaamaan pääty-ympyröille ristikot ja pitkien sivujen sisäpuolelle pystyesteet. Ristikot olivat alkuun ravissa mentävän matalia joita oli tarkoitus nostaa kun lähdettiin laukkaharjoituksiin ja otettiin pystärit mukaan.

Kentälle saapui lievästi sanottuna energinen pieni musta tamma höristen kimakasti tervehdykseksi. Vilja ei millään olisi malttanut tyytyä kävelemiseen, Jennyllä oli täysi työ saada tamma kuuntelemaan puolipidätteitään ja rentoutumaan. Raviin Vilja otti melko räjähtävän lähdön, mutta Jenny sai sen nopeasti kuuntelemaanmuutamalla voltilla ja rauhallisella istunnalla. Kun meno näytti hyvin hallitulta annoin Jennylle luvan tulla ravissa pääty-ympyrälle ja hypätä ristikot. Tästähän Vilja innostui valtavasti ja kun ei liiennyt lupaa laukata, tamma kaahotti jotain laukan ja ravin epämääräistä sekoitusta mutta hyppäsi kuitenkin tarkasti ja komealla ilmavaralla. Hetken koikkaloinnin jälkeen Vilja tyytyi pysymään ravissa ja alkoi hakeutua muotoon. Vasemmassa kierroksessa tamma meinasi tulla ristikoille hieman lapa edellä, joten kehotin Jennyä asettamaan tarkemmin ja ottamaan vaikka ylimääräisiä voltteja jumpatakseen Viljaa taipumaan. Meno alkoi näyttää elastiselta ja Viljakin rauhottui kuuntelemaan ratsastajaansa, joten pyysin parivaljakkoa tulemaan laukassa pystyesteet aluksi ilman ristikoita. Viljalla oli hyvännäköinen hyppytyyli ja se oli todella nopea liikkeissään. 80-senttiset pystyesteet sujuivat näppärästi, joten nostin ne metriin ja tehtävään lisättiin toinen pääty-ympyrän ristikoista. Ratsukko lähti liikkeelle, ensimmäinen pystäri ylittyi vaivatta, mutta pääty-ympyrälle kääntymisen sijaan Vilja olisi tahtonut jatkaa suoraan toiselle pystyesteelle. Jenny sai juuri ja juuri ennen estettä tamman kääntymään ja otti uudestaan suunnan ympyrälle kohti ristikkoa. Tällä kertaa Vilja hoksasi mitä haettiin ja pantteriloikkasi yli intoa puhkuen. Korotin vielä toisen pystyesteen 120-senttiin ja annoin ratsukon tulla muutaman kerran molempiin suuntiin koko setin. Vilja loikki esteet vaivatta ja vauhdikkaasti, tyytyväisenä tamman suoritukseen päästin ratsukon loppukäynneille.


Estevalmennus, valmentajana VP (VRL-14355)

Koska Vilja ja Jenny olivat minulle uusi ratsukko, pyysin heitä verryttelemään itsenäisesti kaikissa askellajeissa nähdäkseni minkälaisesta ratsukosta on kyse. Alkukäyntien jälkeen Jenny keräsi ohjat käteen, ja lähti työstämään Viljaa kaarevilla urilla. Jo tässä vaiheessa kehoitin ratsastajaa ratsastamaan enemmän pohkeella ja vähemmän kädellä; nyt hevonen ei työstänyt itseään kroppansa läpi, ja sen pää heilui levottomasti puolelta toiselle ratsastajan käsien mukana. Ravissa ja laukassa Viljalla oli hyvä eteenpäinpyrkimys, ja ratsastaja tuntui rauhottuvan hiljalleen. Kun olin katsonut hetken ratsukon menoa, otin ratsukon pääty-ympyrälle, jossa tehtävänä oli tulla kahta isohkoa ristikkoa niin, että este vain tulee vastaan, ja se hypätään jouhevasti yli tekemättä sen suurempaa numeroa. Lähestymiset olivat ok, ja Viljalla pysyi tasainen, joskin vauhdikas rytmi esteväleillä. Vasempaan kierrokseen neuvoin Jennyä ratsastamaan tammaa vielä paremmin sisäpohkeen läpi, jotta hevosen oikea kylki saataisiin hiljalleen vetristymään.

Valmennusta jatkettiin suhteutettujen estevälien ratsastamisella, jossa halusin Jennyn säätelevän Viljan laukkaa enemmän hallintaan. Tehtävinä oli tulla suhteutettuja estevälejä sekä suorilla, että kaarevilla urilla välillä normaalilla askelmäärällä ja välillä lyhentäen ja vuoroin pidentäen. Näiden tehtävien aikana Vilja kuumui aavistuksen, mutta Jenny sai hevosen hyvin kontrolliin rauhoittaessaan omaa ratsastusta. Lopuksi tulimme vielä 120cm-tasolla radan, joka koostui aikaisemmista esteistä. Radan ratsastuksessa korostui hevosen hieman jäykkä oikea kylki, sillä kaarteissa hevonen jäi hieman paikoilleen, eikä pystynyt etenemään ja taipumaan kaarteen asettamalla tavalla.


Estevalmennus, valmentajana Maarit

Jenny ja Vilja verryttelivät muutamalla maapuomilla saapuessani. Ratsastaja otti paljon pysähdyksiä, koska Vilja oli todella menevällä tuulella. Vilja ei tästä oikein innostunut, se ei malttanut seistä paikoillaan ja kuopi etujalallaan maata hermostuneen oloisesti. Pyysin ratsukkoa ratsastamaan paljon voltteja ja pääty-ympyröitä, jotta Vilja saisi tekemistä eikä keskittyisi vauhtiin niin paljoa. Kasasin kentälle jumppasarjan, jonka tarkoituksena oli hieman katsoa Viljan hyppytekniikkaa, lisätä ylöspäin ponnistamista ja etujalkojen koukistamista. Tiesin jo, että Vilja osaa hypätä, mutta jumppasarjalla treenaaminen ei koskaan ole pahasta.

Nostin maapuomit pystyksi ja pieneksi ristikoksi, jota ratsukko sai tulla lämmittelynä. Vilja alkoi taas keräämään kierroksia ja Jenny joutui työstämään sitä pienellä ympyrällä saadakseen ratsunsa hallintaan. Lopulta lämppärit saatiin tehtyä asianmukaisesti ja siirryimme jumppasarjalle. Sarjalla oli seitsemän matalampaa estettä, joka vaati Viljalta voimaa ja ratsastajalta tasapainoa. Päästin ratsukon vauhtiin. Vilja erittäin hienosti arvioi ponnistuspaikat ja osasi sovittaa askeleensa lähes ilman Jennyn apuja. Tosin tämä johti välillä liialliseen varomiseen ja Jennyn pitää jatkossa rohkaista tammaa ja auttaa enemmän ponnistuspaikkojen kanssa. Tulimme sarjan vielä toiseen kertaan ja nyt liiallinen varominen oli poissa ja sen johdosta meno ei enää näyttänyt töksähtelevältä. Nostin esteiden korkeutta ja otin yhden esteen pois, jotta meno ei menisi turhan rankaksi. Nostamisesta Vilja innostui ja laukka oli todella lennokasta. Tämä ei suoritusta haitannut, Vilja jatkoi varmin ottein ja Jenny teki myös hyvää työskentelyä suorituksen eteen. Tulimme vielä kerran uusiksi. Tämäkin meni aivan näytöstyyliin, joten päästin ratsukon hyvillä mielin loppuverkkaan.


Estevalmennus, valmentajana Hanna

Saapuessani Huvituttiin, huomasin Jennyn ja Viljan jo lämmittelevän kentällä. Päivä oli kylmä ja luminen, ja huomasinkin Viljan päällä enkkukuvioisen ratsastusloimen. Nappasin takapenkiltä itsellenikin viltin, ja suuntasin kenttää kohti. Kentällä moikkasin Viljaa taivuttelevaa ratsastajaa ja aloin itse kasailla esteitä. Tänään ratsukon kanssa hypättäisiin in and out-sarjaa, joka koostui neljästä noin metrin korkuisesta pystyesteestä. Kentän pohja oli lumesta huolimatta hyvä - maneesi oli tällä hetkellä toisten ratsukoiden käytössä, siksi harjoittelimme ulkona. Kun Vilja oli omistajansa mukaan vetreytynyt kylliksi, pyysin dookieta ohjaamaan sen kohti innaria aluksi ravissa. Ennen esteitä Vilja alkoi tikuttamaan ja nosti päänsä korkealle - laukallekin se meinasi rikkoa. Neuvoin Jennyä lähestymään sarjaa harjoitusravissa mahdollisimman syvän istunnan ja rauhalllisten pidätteiden saattelemana. Nyt Vilja keskittyi paremmin, ja sarja saatiin hypättyä ilman sen dramaattisempia käänteitä.

Seuraavaksi ohjeistin ratsukkoa lähestymään innaria laukalla. Homman ydin piili siinä, että jokaisen esteen välissä hevosen piti kääntyä ympyrälle ja suunnata uudestaan ensimmäiselle esteelle. Näin jatkettiin niin kauan, että jokainen sarjan este tuli ylitetyksi. Aluksi kääntyminen periaatteessa jo esteen päällä tuotti hieman hankaluuksia, mutta kun ratsastajan katse ja johtavat ohjasotteet saatiin loksahtamaan kohdilleen, Vilja näytti kääntyilevän varsin näppärästi ahtaassakin tilassa. Valmennuksen loppupuolella Jennyn jo loppuverkkaillessa Vilja, puhuin ratsastajan kanssa siitä, mikä tänään meni hyvin ja missä on vielä parantamisen varaa. Jennyn omien sanojen mukaan Vilja saisi olla esteillä rauhallisempi, mutta tämän päivän valmennus meni hänen mukaansa hyppyjen ja lähestymisten kannalta todella hyvin.


Suuri elämänmuutos, kirjoittanut omistaja

Katsoin haikeana miten viimeinen hevoskuljetusauto kaarsi pois tuttua hiekkatietä. Siinä lähti sitten viimeinen myynnissä ollut suomenhevonen uuteen kotiin. Tallipiha tuntui autiolta, kun seisoin yksin keskellä pihaa kyyneleet silmissä. Tuntui pahalta. Sitä omaa suomenhevostallia ei enää ollut. Vuosien ajan elänyt unelma oli pirstaloitunut vain muutamassa viikossa. Uupumus oli lopulta vienyt voiton ja jotain oli tehtävä, jotta oman terveyden sai jälleen raiteilleen. En vain koskaan ajatellut, että se jokin olisi kaiken myyminen.

Tommi käveli hiljaa mun taakse ja kietoi käsivartensa mun ympärille. Se ei sanonut mitään, vain halasi. Kuulin hiljaisen nyyhkäisyn ja tiesin, että tämä oli yhtä kova pala meille molemmille. Tää oli meidän koti, kaikki mitä me elämässä haluttiin ja nyt se oli poissa. Sitä oli jotenkin vaikea uskoa.

Huokaisin syvään ja käänsin katseeni ison talon suuntaan, jota olimme jo lähes 7 vuotta kutsuneet kodiksi. Sen pihaan oli ajettu iso muuttoauto ja tiesin, että meidän olisi lähdettävä jatkamaan pakkaamista - uudet omistajat tulisivat hakemaan avaimia seuraavalla viikolla ja meillä pitäisi kaikki olla siiheksi valmista.

Irrottauduin Tommin syleilystä ja tartuin sitä mitään sanomatta kädestä ja lähdin kävelemään kohti taloa. Käveltiin hiljaa monien tarhojen ohi, jotka nyt ammottivat lähes kaikki tyhjillään. Viimeisissä tarhoissa, lähimpänä taloa, seisoi vielä kaksi mustaa suomenhevosta - Vilijaana sekä Blåsvala. Siinä vaiheessa kun näistä kahdesta oli tarjouksia alkanut satelemaan, Tommi oli lyönyt jarrut pohjaan ja päättäväisesti todennut, että ne mahtuisi kyllä vielä meidän uuden kodin paljon pienempään talliin, jonne lähtisi myös kourallinen puoliverisiä ja shetlanninponeja. Joten ne jäi ja salaa mielessäni olin siitä iloinen.


Estevalmennus, valmentajana Oona

Olin lupautunut tänä päivänä valmentamaan Jennyä ja hänen mustaa suomenpienhevostammaansa Vilijaanaa. Ratsukko oli minulle entuudestaan tuntematon, ja päivä alkoikin loistavasti seikkaillessani ympäri itselleni tuntematonta kaupunginosaa eksyen varmaankin kolme kertaa. Kuin ihmeen kaupalla pääsin kuin pääsinkin idylliselle tallipihalle jopa sovitun ajan puitteissa, joten heti auton kaarrettua parkkiin hyppäsin ulos ja hölkkäsin maneesiin kellon lyödessä juuri tasatuntia. Maneesista löysinkin ratsukon jo verryttelemässä, joten huikkasin nopean tervehdyksen ja vaihdoimme Jennyn kanssa pikaisesti kuulumisia. Sen mitä sivusilmällä radan rakentamisen ohessa ehdin vilkaista, näytti Vilja varsin näppärältä ja kompaktilta hevoselta, joka ainakin tänään liikkui todella hyvin eteen - ehkäpä välillä jopa liikaakin. Verryttelyssä kehoitinkin Jennyä kiinnittämään huomiota puolipidätteisiin ja kontrollia parantaviin tehtäviin, kuten avoihin, väistöihin ja siirtymisiin.

Kun rata oli rakennettu ja hevonen verkattu, aloitettiin treeni puomeilla sekä kavaleteilla ravissa. Heti alkuun pääsinkin jo todistamaan Viljan intoa hyppyihin, sillä se ei todellakaan ollut sitä mieltä että kavaletit ja puomit ylitetään askeleella - hyppäämäänhän tänne oli tultu! Alkuun keskityttiinkin rauhalliseen menoon ja kontrolliin, jotta tamma rauhoittuisi ja astuisi tehtävien läpi sekä malttaisi odottaa. Jenny tunsikin hevosensa hyvin ja osasi ratsastaa sitä taitavasti avuille, mistä toki annoin heti positiivista palautetta. Kun tehtävä onnistui suoralla, muokkasin sitä ympyrän muotoon jossa oli yksi puomi ja kaksi kavalettia. Vaikka Vilja ei oikein malttanut keskittyä ja villiintyi välillä, saatiin mukaan muutama ihan hyväkin pätkä, vaikka hevosella oli selvästi haluja isommille esteille. Kun verkkahypyt oli jotenkuten suoritettu, päästiin hyppäämään itse päivän rataa: okseri, vesimatto ja sarja, kaikki alkuun erikseen ja lopuksi ratana. Yksittäisinä hyppyinä näistä ei juurikaan tullut noottia, Vilja hyppäsi rohkeasti myös sen epämääräisen vesimaton, ja Jenny osasi lukea hevostaan todella hyvin jolloin vältyttiin tyhmiltä kielloilta tai huonoilta lähestymisiltä. Kun meno alkoi näyttää ihan esteratsastukselta, tultiin esteet ratana muutamaan otteeseen. Vilja alkoi kuumua entisestään ja kaarre vesimatolta sarjalle oli aika tiukka, mikä alkuun oli ratsukolle haastava tehtävä. Kun tamma oli niin räjähtelevä kuin tänään oli, kaarre ei tullut kunnolla lävitse ja hevonen lähestyi estettä aivan venkoillen ja mutkalla. Parin kierroksen jälkeen meno alkoi kuitenkin jo näyttää ihan hyvältä, ja kun saatiin loppuun vielä yksi oikein onnistunut rata, lopetin treenit siihen ja kehuin ratsukkoa kovasti - tänään se toimi kyllä todella hyvin yhteen! Loppuun pyysin Jennyä vielä verryttelemään huolellisesti eteen-alas ja jäähdyttelemään hevosen huolellisesti.




Tausta © Séan Mackey ((CC BY 2.0))