Vilijaana

Päiväkirja

2016
kesäkuu

19

Estevalmennus, valmentajana Aaria

Tänään olin Huvitutissa valmentamassa esteitä Vilja-tammalle. Pienessä aamupöhnässä raahasin laiskasti tolppia ja puomeja kentän keskelle miettien kuumeisesti minkälaista tehtävää keksisin laittaa ratsukon suorittamaan. Päädyin kasaamaan pääty-ympyröille ristikot ja pitkien sivujen sisäpuolelle pystyesteet. Ristikot olivat alkuun ravissa mentävän matalia joita oli tarkoitus nostaa kun lähdettiin laukkaharjoituksiin ja otettiin pystärit mukaan.

Kentälle saapui lievästi sanottuna energinen pieni musta tamma höristen kimakasti tervehdykseksi. Vilja ei millään olisi malttanut tyytyä kävelemiseen, Jennyllä oli täysi työ saada tamma kuuntelemaan puolipidätteitään ja rentoutumaan. Raviin Vilja otti melko räjähtävän lähdön, mutta Jenny sai sen nopeasti kuuntelemaanmuutamalla voltilla ja rauhallisella istunnalla. Kun meno näytti hyvin hallitulta annoin Jennylle luvan tulla ravissa pääty-ympyrälle ja hypätä ristikot. Tästähän Vilja innostui valtavasti ja kun ei liiennyt lupaa laukata, tamma kaahotti jotain laukan ja ravin epämääräistä sekoitusta mutta hyppäsi kuitenkin tarkasti ja komealla ilmavaralla. Hetken koikkaloinnin jälkeen Vilja tyytyi pysymään ravissa ja alkoi hakeutua muotoon. Vasemmassa kierroksessa tamma meinasi tulla ristikoille hieman lapa edellä, joten kehotin Jennyä asettamaan tarkemmin ja ottamaan vaikka ylimääräisiä voltteja jumpatakseen Viljaa taipumaan. Meno alkoi näyttää elastiselta ja Viljakin rauhottui kuuntelemaan ratsastajaansa, joten pyysin parivaljakkoa tulemaan laukassa pystyesteet aluksi ilman ristikoita. Viljalla oli hyvännäköinen hyppytyyli ja se oli todella nopea liikkeissään. 80-senttiset pystyesteet sujuivat näppärästi, joten nostin ne metriin ja tehtävään lisättiin toinen pääty-ympyrän ristikoista. Ratsukko lähti liikkeelle, ensimmäinen pystäri ylittyi vaivatta, mutta pääty-ympyrälle kääntymisen sijaan Vilja olisi tahtonut jatkaa suoraan toiselle pystyesteelle. Jenny sai juuri ja juuri ennen estettä tamman kääntymään ja otti uudestaan suunnan ympyrälle kohti ristikkoa. Tällä kertaa Vilja hoksasi mitä haettiin ja pantteriloikkasi yli intoa puhkuen. Korotin vielä toisen pystyesteen 120-senttiin ja annoin ratsukon tulla muutaman kerran molempiin suuntiin koko setin. Vilja loikki esteet vaivatta ja vauhdikkaasti, tyytyväisenä tamman suoritukseen päästin ratsukon loppukäynneille.

2016
heinäkuu

07

Estevalmennus, valmentajana VP (VRL-14355)

Koska Vilja ja Jenny olivat minulle uusi ratsukko, pyysin heitä verryttelemään itsenäisesti kaikissa askellajeissa nähdäkseni minkälaisesta ratsukosta on kyse. Alkukäyntien jälkeen Jenny keräsi ohjat käteen, ja lähti työstämään Viljaa kaarevilla urilla. Jo tässä vaiheessa kehoitin ratsastajaa ratsastamaan enemmän pohkeella ja vähemmän kädellä; nyt hevonen ei työstänyt itseään kroppansa läpi, ja sen pää heilui levottomasti puolelta toiselle ratsastajan käsien mukana. Ravissa ja laukassa Viljalla oli hyvä eteenpäinpyrkimys, ja ratsastaja tuntui rauhottuvan hiljalleen. Kun olin katsonut hetken ratsukon menoa, otin ratsukon pääty-ympyrälle, jossa tehtävänä oli tulla kahta isohkoa ristikkoa niin, että este vain tulee vastaan, ja se hypätään jouhevasti yli tekemättä sen suurempaa numeroa. Lähestymiset olivat ok, ja Viljalla pysyi tasainen, joskin vauhdikas rytmi esteväleillä. Vasempaan kierrokseen neuvoin Jennyä ratsastamaan tammaa vielä paremmin sisäpohkeen läpi, jotta hevosen oikea kylki saataisiin hiljalleen vetristymään.

Valmennusta jatkettiin suhteutettujen estevälien ratsastamisella, jossa halusin Jennyn säätelevän Viljan laukkaa enemmän hallintaan. Tehtävinä oli tulla suhteutettuja estevälejä sekä suorilla, että kaarevilla urilla välillä normaalilla askelmäärällä ja välillä lyhentäen ja vuoroin pidentäen. Näiden tehtävien aikana Vilja kuumui aavistuksen, mutta Jenny sai hevosen hyvin kontrolliin rauhoittaessaan omaa ratsastusta. Lopuksi tulimme vielä 120cm-tasolla radan, joka koostui aikaisemmista esteistä. Radan ratsastuksessa korostui hevosen hieman jäykkä oikea kylki, sillä kaarteissa hevonen jäi hieman paikoilleen, eikä pystynyt etenemään ja taipumaan kaarteen asettamalla tavalla.

2017
heinäkuu

15

Estevalmennus, valmentajana Maarit

Jenny ja Vilja verryttelivät muutamalla maapuomilla saapuessani. Ratsastaja otti paljon pysähdyksiä, koska Vilja oli todella menevällä tuulella. Vilja ei tästä oikein innostunut, se ei malttanut seistä paikoillaan ja kuopi etujalallaan maata hermostuneen oloisesti. Pyysin ratsukkoa ratsastamaan paljon voltteja ja pääty-ympyröitä, jotta Vilja saisi tekemistä eikä keskittyisi vauhtiin niin paljoa. Kasasin kentälle jumppasarjan, jonka tarkoituksena oli hieman katsoa Viljan hyppytekniikkaa, lisätä ylöspäin ponnistamista ja etujalkojen koukistamista. Tiesin jo, että Vilja osaa hypätä, mutta jumppasarjalla treenaaminen ei koskaan ole pahasta.

Nostin maapuomit pystyksi ja pieneksi ristikoksi, jota ratsukko sai tulla lämmittelynä. Vilja alkoi taas keräämään kierroksia ja Jenny joutui työstämään sitä pienellä ympyrällä saadakseen ratsunsa hallintaan. Lopulta lämppärit saatiin tehtyä asianmukaisesti ja siirryimme jumppasarjalle. Sarjalla oli seitsemän matalampaa estettä, joka vaati Viljalta voimaa ja ratsastajalta tasapainoa. Päästin ratsukon vauhtiin. Vilja erittäin hienosti arvioi ponnistuspaikat ja osasi sovittaa askeleensa lähes ilman Jennyn apuja. Tosin tämä johti välillä liialliseen varomiseen ja Jennyn pitää jatkossa rohkaista tammaa ja auttaa enemmän ponnistuspaikkojen kanssa. Tulimme sarjan vielä toiseen kertaan ja nyt liiallinen varominen oli poissa ja sen johdosta meno ei enää näyttänyt töksähtelevältä. Nostin esteiden korkeutta ja otin yhden esteen pois, jotta meno ei menisi turhan rankaksi. Nostamisesta Vilja innostui ja laukka oli todella lennokasta. Tämä ei suoritusta haitannut, Vilja jatkoi varmin ottein ja Jenny teki myös hyvää työskentelyä suorituksen eteen. Tulimme vielä kerran uusiksi. Tämäkin meni aivan näytöstyyliin, joten päästin ratsukon hyvillä mielin loppuverkkaan.

2017
marraskuu

02

Estevalmennus, valmentajana Hanna

Saapuessani Huvituttiin, huomasin Jennyn ja Viljan jo lämmittelevän kentällä. Päivä oli kylmä ja luminen, ja huomasinkin Viljan päällä enkkukuvioisen ratsastusloimen. Nappasin takapenkiltä itsellenikin viltin, ja suuntasin kenttää kohti. Kentällä moikkasin Viljaa taivuttelevaa ratsastajaa ja aloin itse kasailla esteitä. Tänään ratsukon kanssa hypättäisiin in and out-sarjaa, joka koostui neljästä noin metrin korkuisesta pystyesteestä. Kentän pohja oli lumesta huolimatta hyvä - maneesi oli tällä hetkellä toisten ratsukoiden käytössä, siksi harjoittelimme ulkona. Kun Vilja oli omistajansa mukaan vetreytynyt kylliksi, pyysin dookieta ohjaamaan sen kohti innaria aluksi ravissa. Ennen esteitä Vilja alkoi tikuttamaan ja nosti päänsä korkealle - laukallekin se meinasi rikkoa. Neuvoin Jennyä lähestymään sarjaa harjoitusravissa mahdollisimman syvän istunnan ja rauhalllisten pidätteiden saattelemana. Nyt Vilja keskittyi paremmin, ja sarja saatiin hypättyä ilman sen dramaattisempia käänteitä.

Seuraavaksi ohjeistin ratsukkoa lähestymään innaria laukalla. Homman ydin piili siinä, että jokaisen esteen välissä hevosen piti kääntyä ympyrälle ja suunnata uudestaan ensimmäiselle esteelle. Näin jatkettiin niin kauan, että jokainen sarjan este tuli ylitetyksi. Aluksi kääntyminen periaatteessa jo esteen päällä tuotti hieman hankaluuksia, mutta kun ratsastajan katse ja johtavat ohjasotteet saatiin loksahtamaan kohdilleen, Vilja näytti kääntyilevän varsin näppärästi ahtaassakin tilassa. Valmennuksen loppupuolella Jennyn jo loppuverkkaillessa Vilja, puhuin ratsastajan kanssa siitä, mikä tänään meni hyvin ja missä on vielä parantamisen varaa. Jennyn omien sanojen mukaan Vilja saisi olla esteillä rauhallisempi, mutta tämän päivän valmennus meni hänen mukaansa hyppyjen ja lähestymisten kannalta todella hyvin.

2017
marraskuu

25

Suuri elämänmuutos, kirjoittanut omistaja

Katsoin haikeana miten viimeinen hevoskuljetusauto kaarsi pois tuttua hiekkatietä. Siinä lähti sitten viimeinen myynnissä ollut suomenhevonen uuteen kotiin. Tallipiha tuntui autiolta, kun seisoin yksin keskellä pihaa kyyneleet silmissä. Tuntui pahalta. Sitä omaa suomenhevostallia ei enää ollut. Vuosien ajan elänyt unelma oli pirstaloitunut vain muutamassa viikossa. Uupumus oli lopulta vienyt voiton ja jotain oli tehtävä, jotta oman terveyden sai jälleen raiteilleen. En vain koskaan ajatellut, että se jokin olisi kaiken myyminen.

Tommi käveli hiljaa mun taakse ja kietoi käsivartensa mun ympärille. Se ei sanonut mitään, vain halasi. Kuulin hiljaisen nyyhkäisyn ja tiesin, että tämä oli yhtä kova pala meille molemmille. Tää oli meidän koti, kaikki mitä me elämässä haluttiin ja nyt se oli poissa. Sitä oli jotenkin vaikea uskoa.

Huokaisin syvään ja käänsin katseeni ison talon suuntaan, jota olimme jo lähes 7 vuotta kutsuneet kodiksi. Sen pihaan oli ajettu iso muuttoauto ja tiesin, että meidän olisi lähdettävä jatkamaan pakkaamista - uudet omistajat tulisivat hakemaan avaimia seuraavalla viikolla ja meillä pitäisi kaikki olla siiheksi valmista.

Irrottauduin Tommin syleilystä ja tartuin sitä mitään sanomatta kädestä ja lähdin kävelemään kohti taloa. Käveltiin hiljaa monien tarhojen ohi, jotka nyt ammottivat lähes kaikki tyhjillään. Viimeisissä tarhoissa, lähimpänä taloa, seisoi vielä kaksi mustaa suomenhevosta - Vilijaana sekä Blåsvala. Siinä vaiheessa kun näistä kahdesta oli tarjouksia alkanut satelemaan, Tommi oli lyönyt jarrut pohjaan ja päättäväisesti todennut, että ne mahtuisi kyllä vielä meidän uuden kodin paljon pienempään talliin, jonne lähtisi myös kourallinen puoliverisiä ja shetlanninponeja. Joten ne jäi ja salaa mielessäni olin siitä iloinen.

2017
marraskuu

30

Estevalmennus, valmentajana Oona

Olin lupautunut tänä päivänä valmentamaan Jennyä ja hänen mustaa suomenpienhevostammaansa Vilijaanaa. Ratsukko oli minulle entuudestaan tuntematon, ja päivä alkoikin loistavasti seikkaillessani ympäri itselleni tuntematonta kaupunginosaa eksyen varmaankin kolme kertaa. Kuin ihmeen kaupalla pääsin kuin pääsinkin idylliselle tallipihalle jopa sovitun ajan puitteissa, joten heti auton kaarrettua parkkiin hyppäsin ulos ja hölkkäsin maneesiin kellon lyödessä juuri tasatuntia. Maneesista löysinkin ratsukon jo verryttelemässä, joten huikkasin nopean tervehdyksen ja vaihdoimme Jennyn kanssa pikaisesti kuulumisia. Sen mitä sivusilmällä radan rakentamisen ohessa ehdin vilkaista, näytti Vilja varsin näppärältä ja kompaktilta hevoselta, joka ainakin tänään liikkui todella hyvin eteen - ehkäpä välillä jopa liikaakin. Verryttelyssä kehoitinkin Jennyä kiinnittämään huomiota puolipidätteisiin ja kontrollia parantaviin tehtäviin, kuten avoihin, väistöihin ja siirtymisiin.

Kun rata oli rakennettu ja hevonen verkattu, aloitettiin treeni puomeilla sekä kavaleteilla ravissa. Heti alkuun pääsinkin jo todistamaan Viljan intoa hyppyihin, sillä se ei todellakaan ollut sitä mieltä että kavaletit ja puomit ylitetään askeleella - hyppäämäänhän tänne oli tultu! Alkuun keskityttiinkin rauhalliseen menoon ja kontrolliin, jotta tamma rauhoittuisi ja astuisi tehtävien läpi sekä malttaisi odottaa. Jenny tunsikin hevosensa hyvin ja osasi ratsastaa sitä taitavasti avuille, mistä toki annoin heti positiivista palautetta. Kun tehtävä onnistui suoralla, muokkasin sitä ympyrän muotoon jossa oli yksi puomi ja kaksi kavalettia. Vaikka Vilja ei oikein malttanut keskittyä ja villiintyi välillä, saatiin mukaan muutama ihan hyväkin pätkä, vaikka hevosella oli selvästi haluja isommille esteille. Kun verkkahypyt oli jotenkuten suoritettu, päästiin hyppäämään itse päivän rataa: okseri, vesimatto ja sarja, kaikki alkuun erikseen ja lopuksi ratana. Yksittäisinä hyppyinä näistä ei juurikaan tullut noottia, Vilja hyppäsi rohkeasti myös sen epämääräisen vesimaton, ja Jenny osasi lukea hevostaan todella hyvin jolloin vältyttiin tyhmiltä kielloilta tai huonoilta lähestymisiltä. Kun meno alkoi näyttää ihan esteratsastukselta, tultiin esteet ratana muutamaan otteeseen. Vilja alkoi kuumua entisestään ja kaarre vesimatolta sarjalle oli aika tiukka, mikä alkuun oli ratsukolle haastava tehtävä. Kun tamma oli niin räjähtelevä kuin tänään oli, kaarre ei tullut kunnolla lävitse ja hevonen lähestyi estettä aivan venkoillen ja mutkalla. Parin kierroksen jälkeen meno alkoi kuitenkin jo näyttää ihan hyvältä, ja kun saatiin loppuun vielä yksi oikein onnistunut rata, lopetin treenit siihen ja kehuin ratsukkoa kovasti - tänään se toimi kyllä todella hyvin yhteen! Loppuun pyysin Jennyä vielä verryttelemään huolellisesti eteen-alas ja jäähdyttelemään hevosen huolellisesti.