Ventoksen Helke

Päiväkirja

2015
joulukuu

02

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

Asetin marraskuussa itselleni ostokiellon, koska talli on täynnä hevosia, joilla kaikki on vielä aivan kesken. Päivänä, jolloin joulukalentereista avattiin ensimmäiset luukut, törmäsin Yarenin jättämään myynti-ilmoitukseen kahdesta suomenhevostammasta, joista erityisesti toinen oli mielenkiintoisesta suvusta. Päätin aamukahvit hörpittyäni lähteä katsastamaan ne ihan vain uteliaisuudesta. Istuin parin tunnin matkan auton ratissa matkalla Ventokseen asenteella: "En ole aikeissa ostaa yhtään mitään, vaikka varsat kuinka hienoja olivat. Menen vain katsomaan."

Paikalle päästyäni ääni muuttui kellossa täysin, sillä en voinut kuin huokaista ihastuksesta. Yaren esitteli tammat kymmenpäiselle joukolle ja tietäähän sen miten siinä sitten tulee käymään, kun törmää aivan täydelliseen tammaan, jonka sukukin oli itselle varsin tuntematon. Jätin ostotarjouksen ehkä jopa vähän hetkenmielijohteesta ja tajusin vasta sanat suusta päästettyäni mitä tuli tehtyä. Muutamaa tuntia myöhemmin, vähän omaksi yllätykseksikin, Yaren ilmoitti Helken lähtevän meille Huvituttiin. Siinä sitten kotiin päin ajellessani, laina-traileria perässä vetäen, mietin miten ihmeessä taas selittäisin heräteostoksen jo muutenkin stressaantuneelle talliporukalle.
Helke saapui uuteen kotiinsa selvästi jännittyneenä. 3-vuotias tamma tepasteli varoen ulos trailerista ja talliporukan alkujärkytysten jälkeen ei ne oikein voinut muuta kuin rakastua. Tallin uusi tulokas sai välittömästi oman paikkansa tallin nuorikkojen vierestä. Ja siinä vaiheessa, kun viimein maltoimme ihastelultamme jättää Helken rauhassa kotiutumaan, se teki jo tuttavuutta uusien naapuriensa kanssa.

2016
tammikuu

31

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

Yhteiselo Helkeen kanssa on lähtenyt todella mukavasti käyntiin, en voisi olla enempää tyytyväisempi ostokseeni. Tamma on sopeutunut hevoslaumaan hyvin, se tulee toimeen kaikkien tammojen kanssa, eikä sen kanssa ihmistenkään parissa ole koskaan eripuraa ollut. Ratsukoulutus saatiin nopeasti päätökseen, vaikkei sitä tarvinut paljon enää tehdäkään, sillä tammaa oli kasvattikodissa yllättävän hyvin jo koulutettu, joten meidän ei tarvinnut kuin hioa timantti muotoon. Näin ollen pääsimme Helkeen kanssa suuntaamaan kilparadoille jo tammikuu alussa ja sen jälkeen meitä on nähty aktiivisesti koulu-, este- ja kenttäratsastuskilpailuissaa.

Jokaisesta lajista tamma on kerännyt jo sijoituksia matkaansa hyvän verran, eikä se ole kovin montaa huonoa suoritusta tehnyt, vaikka sijoitusta ei olisikaan tullut. Kilpailujen ohella Helke on saanut jo ensimmäisen jälkeläisensäkin! 17. päivä maailmaan syntyi kuvankaunis orivarsa, Huvitutin Tosimörkö. Varsominen sujui ensikertalaiseksi yllättävän hyvin, eikä minun tarvinnut yhtään tammaa auttaa ja heti varsan synnyttyä se ymmärsi, mitä sen kanssa tuli tehdä. Mörkö myytiin oikeastaan jo ennen sen syntymää Haltiasalon alaeralle, jonne se pääsee muuttamaan heti vieroituksen jälkeen. Mörön isänä toimii tallin oma kasvatti Huvitutin Kromi, jolta orivarsa peri kauniin voikon värinsä. Toivottavasti Helke on periyttänyt pojalle puolestaan kivaa luonnettaan.

2016
toukokuu

15

Kouluvalmennus, kirjoittanut omistaja

Aamulla matkasimme Helken kanssa viereisen kaupungin ratsastuskoululle, jossa järjestettiin menestyneen kouluratsastajan toimesta valmennus. Kyseisen valmentajan tapaaminen jännitti minua kovasti, joka tarttui myös alkutunnista hevoseen: Helke säpsähteli ja pomppi ' kentällä, säikkyen jopa vieraita ratsukoita. Jouduin kunnolla kokoamaan ajatukseni ja sen jälkeen alkaa keskittymään kunnolla tammaan ja sen ruotuun laittoon. Tein paljon taivutteluja ja siirtymisiä eri askellajeissa, joilla vähitellen sain Helkeä ratsastettua kohti ohjaa ja kantamaan itsensä kauniimmin.

Valmennus aloitettiin kahdeksikon muotoisella kiemurauralla, jossa teimme ensin käynnissä pysähdysharjoituksia ja tämän jälkeen sama ravissa. Käynnissä Helke toimi hyvin, se taipui ja asettui ympyröillä kivasti ja reagoi pidätteeseen hyvin, pysähtyen heti merkistä aloilleen. Ravissa tamma oli alkuun vähän lötkö ja minulla kesti hetken aikaa, ennen kuin sain sen ratsastettua teräväksi ja reagoimaan vahvemmin apuihin. Pysähdykset sujuivat ravistakin ihan hyvin, tosin pysähdyksestä suoraan raviin siirtyminen tuotti aika ajoin pientä hankaluutta. Jatkoimme kiemurauralta takaisin uralle, jossa aloimme tekemään pohkeenväistöjä ravissa keskihalkaisijalta. Jälleen huolelliset pidätteet, hyvä asetus ja napakka jalka olivat aivansanoina toimintaan, eikä liiemmin toistoja tarvittu, kun Helke alkoi jo väistämään kauniisti. Välillä tamma vähän tuppasi luistamaan tehtävästä, eikä väistänyt enää niin rehellisesti ristiin, mutta valmentajan mukaan korjasin tilanteet joka kerta hienosti. Viimeisenä tehtävänä aloimme laukkailemaan niin, että pitkät sivut laukattiin, tehden keskikohtiin aina voltit, ja lyhyet sivut mentiin rauhallisessa ravissa. Laukassa Helke vasta innostuikin tekemään, joten olipa kiva nähdä, miten se lähti innokkaasti eteenpäin ja miten helposti laukka lähti pyörimään. Laukannostoissa ei siten ongelmia ollut, eikä laukkavoltitkaan hankaluutta tuoneet. Sen sijaan nyt laukasta rauhalliseen raviin hidastaminen vaati selästä paljon töitä, ennen kuin kyseinen siirtyminen lähti sujumaan vaivattomasti.
Valmennus kesti reippaasti yli tunnin verran, ja vähitellen pääsimmekin suureksi onneksi siirtymään loppuverkan pariin. Minä olin todella hapoilla reippaasta tunnista, eikä Helkekään laukkatehtävän jälkeen enää hirveästi jaksanut jalkojaan nostella. Itse olin valmennuksen kulkuun tyytyväinen, jokaisessa tehtävässä oli vähän jotain, jota jouduin enemmälti miettimään, mutta hienosti Helke suoriutui kaikista haasteista. Myös valmentaja tykästyi meihin kovasti, minun ja Helken yhteistyö kuulemma pelitti hyvin, eikä isoja virheitä missään tehtävässä ilmennyt.

2016
heinäkuu

02

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

Aamupäivällä halusin kovasti hyppäämään esteitä, jolloin ratsukseni valikoitui tarhan portilla nököttävä Helke. Tamman kanssa suuntasimme siten maneesiin, jonne tallitytöt olivat ennättäneet pystyttää seitsemän erilaista estettä. Kuumuus oli selvästi sulattanut hieman tamman aivoja, sillä alkuun se oli todella laiska ja tahmea, hyvästä motivaatiosta tietoakaan. Vähitellen sain Helkeen kuitenkin paremmin avuille, jolloin se reagoi paremmin pohkeeseeni ja näin ollen meno tahdistui huomattavasti.

Seuraavaksi pääsimmekin ottamaan hyppyjä mukaan, aloittaen ensin 70cm pystyesteistä. Lähestymissä Helke vähän empi aluksi, joten jälleen sain kannustaa sitä eteenpäin ja ponnistuskohdassa antaa napakan merkin hyppyyn. Kun yksittäiset pystyt lähtivät sujumaan, kokeilimme vähän haastavampaa, nimittäin 90cm korkeaa nousevaa okseria. Tämän kanssa tiesin, että joudun olemaan jämäkkänä Helkelle, joten reipas eteenajo ja kannustus, ja ei kuin yli! Todella kivasti Helke lähti tuota okseria hyppäämään, se ei aristellut sitä yhtään. Loppua kohden rupesimme ottamaan hyppyjä myös kolme esteen sarjalle, jossa sain keskittyä siihen, että tamman askeleet mahtuivat esteiden väleihin. Kun sarjat oli ylitetty muutamaan otteeseen mallikkaasti, lähdimme lopettelemaan. Kävimme Helkeen kanssa jäähdyttelyt tekemässä läheisessä metsässä, jossa se sai kävellä rauhassa pitkin ohjin. Oikein kiva tunti!

2016
syyskuu

08

Estevalmennus, kirjoittanut omistaja

Tänään pääsin Helkeen kanssa ensimmäistä kertaa valmentautumaan esteiden parissa, kun saimme Huvituttiin estevalmentajan pitämään tuntia. Tamma kuunteli apujani todella kivasti alusta alkaen, se reagoi pieniinkin pidätteisiin ja oli minun tavoin hyvin hereillä tehtävissä. Näin ollen minun ei tarvinnut kuin vähän työstää tammaa kaikissa askellajeissa ja sen jälkeen olimmekin jo valmiita hommiin.

Valmentaja pystytti ensin pienet, noin 50cm korkeat ristikot kentälle, joilla haimme tuntumaa ja lämmittelimme vähän lisää. Lämmittelyhyppyjen jälkeen valmentaja pystytti kentälle seitsemän esteen radan, joilla oli korkeutta 80-90cm. Ratsastin Helken tahdikkaaseen, hyvin pyörivään laukkaan ja sen jälkeen saimme aloittaa itsenäisesti omaan tahtiin esteiden hyppäämisen. Helke innostui näistä isoista esteistä ihanasti, sen korvat singahti pystyyn kun se lähti tyytyväisin mielin ylittämään esteitä. Jokainen valmennuksen este ylittyi hyvällä tyylillä, Helke ei liiemmin kirinyt lähestymisissä, muttei liiaksi jarrutellutkaan, jotan pääsääntöisesti sain vain istua ja nauttia selässä. Herkästi Helke tosin vaihtoi laukkaa esteen päällä, joten myötälaukan kanssa sain sain muutamaan otteeseen valmennuksen aikana taistella. Sarjaesteellä tamma selvästi vähän varoi jalkojaan, jolloin tsemppasin ratsuani reippaasti ja laskin huolellisesti laukka-askeleet, jotta ne mahtuivat hyvin esteiden väleihin. Valmennus siis sujui ja eteni hyvin, kunnes yhtäkkiä huomasin Helken alkavan vähän aristelemaan oikeaa etustaan ja ehkä vähän jopa ontumaan sillä. Näin ollen päätimme yksissä tuumin valmentajan kanssa, että meidän hyppymme oli tältä osaa paketissa. Jäähdyttelin Helkeä reilun kymmenisen minuuttia hyppäämisen jälkeen, kävin kaikki askellajit läpi ja kuulostelin ja katselin, kuinka jalka reagoi. Ajoittain se ei tuntunut vaivaavan yhtään, mutta sitten taas tietyillä pätkillä tamma ei liiemmin varannut sille painoaan. Näin ollen tulin selästä alas ja lähdin talliin tutkailemaan ja kylmäämään jalkaa. Niihin suorituksiin, joita ennätimme Helken kanssa tekemään, oli valmentaja oikein tyytyväinen ja kannustava.

2016
joulukuu

14

Estevalmennus, valmentajana Sofia

Saavuin tänään Huvituttiin valmentamaan Jennyä ja Helkeä. Vuorossa oli estevalmennus ja ratsukko oli jo sovitusti ehtinyt tekemään alkuverryttelyt, kun saavuin. Hevonen oli pirteän oloinen, mutta Jenny oli jotenkin unisen oloinen. Oli kuulemma huonosti nukuttu yö takana, mutta emme antaneet sen häiritä. Armoa ei annettu! Aloitimme muutamalla hypyllä, jotta vähän näkisin, miten ratsukko tekisi yhdessä töitä. Helke oli hurjan innokas ja Jenny joutuikin vähän pidättelemään tammaa. Hevonen kuitenkin hyppäsi varmasti ja vaivattomasti. Harjoittelimme tällä kertaa lähinnä vaikeita teitä ja ratsukko suoritti jokaisen tehtävän loistavasti. Helke oli tasaisen varma ja otti innolla haasteet vastaan. Jennylle sen verran palautetta, että jämäkkyyttä lisää, jottei tamma päätä mennä omaa tahtiaan esteille. Tämäkin kuitenkin helpotti alun jälkeen, kun tamma osasi rauhoittua ja kaiken kaikkiaan valmennus meni loistavasti.

2016
joulukuu

15

Kouluvalmennus, valmentajana Sofia

Huvitutissa odotti tänään Jenny ja Helke kouluvalmennustaan. Ratsukko oli tullut jo tutuksi esteiden parissa, mutta nyt kuitenkin jännitti, millaista koulukiemuroiden parissa olisi. Valmennuksen alussa tamma tuntui olevan hieman tahmea, mutta kunnolla sitä työstämällä, saatiin irti vaikka mitä! Pyysin ratsukkoa tekemään ties mitä kiemuroita, mutta valmennuksen pääaiheena olivat askellajit. Tylsää, tiedän, mutta niitäkin on aina välillä harjoiteltava ja hiottava. Helke toimi innokkaasti, eikä kovinkaan paljoa pistänyt pahakseen, että tänään oli vähän tylsempiä harjoituksia. Pysähdykset sujuivat hyvin, vaikka aluksi tamma totesikin, että ei tässä mitään pysähdellä, vaan edetään määrätietoisesti eteenpäin. Jennystä kuitenkin huomasi, että hän osasi käsitellä kyseistä tammaa juuri oikein, sillä jo heti kolmannella pysähdyksellä, ratsukko teki täydellisen pysähdyksen. Pysähdyksestä onnistui hienosti myös laukannosto, vaikka tamma ei ehkä ollutkaan tänään parhaimmillaan. Kaikenlaiset harjoitukset ratsukko kuitenkin teki alusta loppuun asti, onnistuen, ja saimme hiottua mm. askellajien vaihtoa hieman sujuvammaksi. Kaiken kaikkiaan onnistunut valmennus!