Nepenthe's Charming

Päiväkirja

2014
helmikuu

11

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

Joulukuusta asti on mielessä ollut ns. projektihevosen osto, joka olisi jotain aivan muuta kuin Huvitutissa asuvat suomenhevoset. Nyt viimein sain väkerrettyä ostoilmoituksen ht.nettiin. Vastauksista bongasin heti komean holsteinorin Cyril de Poeménin ja heti ensisilmäyksellä tiesin, että haluaisin sen tulevan silmäteräni isäksi.

Emän valinta oli hieman hankalempaa, mutta päädyin lopulta holsteintammaan, joka asui samassa tallissa Cyrilin kanssa. 20.01.2014 Nepenthe PB varsoi rautiaan orin, joka sai nimekseen Nepenthe's Charming, tutummin vain Charlie. Ori on vanhempiensa tavoin estepainotteinen ja tulee kilpailemaan sekä normaaleissa että porrastetuissa kilpailuissa. Myöhemmässä vaiheessa kisaohjelmaan otetaan myös kenttäratsastus ja kouluratsastustakin saatetaan kokeilla. Sijoitusten ja tietenkin tulevien jälkeläisten mukaan katsellaan mihin laatiksiin tämän herran kanssa tähdätään - toivelistalla olisi ainakin kantakirja sekä ERJ-palkinto (ja hyvässä lykyssä ehkä myös KERJ). Muutamissa näyttelyissäkin pyörähdetään NJ:n startattua kunnolla käyntiin.

2014
heinäkuu

11

Estevalmennus, valmentajana Pipariina

Kohtaamme Jennyn kanssa ennen kentälle menoa ja vaihdamme muutaman sanan Charlien stepatessa kärsimättömänä vieressä. Kentällä Jenny hyppää orin selkään ja aloittaa verryttelyn. Kasaan ratsukolle muutaman pienemmän ristikon lämmittelyksi. Lämmittelyn jälkeen siirrymme treenaamaan jumppasarjoja.

Charlien hypätessä ensimmäistä sarjaa, huomaan, että se tykkäisi tänään pistää enemmänkin pökköä pesään - virtaa orilla tuntuu riittävän. Hyppytekniikassa on kuitenkin vielä parantamisen varaa ja lähdemmekin treenaamaan orin keskittymistä jokaisella sarjalla. Tasaiset välit jumppasarjoilla auttavat keskittymisen löytymisessä ja harjoittelemme myös laukan kokoamista esteiden välissä. Jumppasarjojen jälkeen kokeilemme vähän korkeampia yksittäisiä esteitä ja hiomaan lähestymistä. Charlie hyppää esteet mielellään. Ratsastajalla käsi tuppaa kuitenkin jarruttamaan alas tultaessa ja usein tahti vähän kärsii siitä. Jätän ratsukon loppuverryttelemään kentälle harjoitusravissa ja kiitän heitä kärsivällisestä yhteistyöstä.

2014
elokuu

16

Estevalmennus, valmentajana Jasmin

Odottelen kentällä kooten esteitä, kun Jenny tuo Charlien kentälle. Hän nousee selkään ja menee käyntiä, kun minä kerron päivän tehtävästä. Aluksi tarkoitus olisi lämmitellä pienillä 60cm pystyesteillä joita on pitkillä sivuilla peräkkäin kolme. Aivan sarjahan tämä ei olisi, koska sen verran etäisyyttä näiden välistä löytyy. Ori aloittaa heti pitkällä nopealla laukalla. Lämmittely esteet eivät kuitenkaan kauaa ole tarpeeksi korkeita vaan kokoan ne orin 160cm tasolle.

Okseri, 2x pysty ja sarja saavat olla tämän päivän haasteet. Tasaisten askeleiden löytämiseksi on myös vähän matkaa ennen pystyä alkava puomi rata, joka loppuu noin neljä askelta ennen estettä. Jenny ja Charlie aloittaa juurikin tuosta. Ori pysyy, kyin pysyykin saman pituisissa askeleissa, kun puomien välillä on oltava niin esteelle saakka ja saa ne neljä askelta mahdutettua puomien ja esteen väliin. Sarja hypätään vauhdilla nauttien tehtävästä. Okserille Jenny ohjaa orin vähän vinossa, este ylittyy, mutta sekin on orin ponnistuksen ansiota. Selvä estehevonenhan tuo on. Pyydän Jennyn tekemään ison ympyrän ja hypätä okseri uudestaan tällä kertaa suoristamalla hevonen ennen estettä. Ympyrä oli ennemmin soikio, mutta suorana Charlie hyppäsi esteen yli ja se oli pääasia. Jäin vielä kentälle ratsukon lopetelessa.

2014
elokuu

31

Estevalmennus, valmentajana Sani

Saapuessani kentälle huomasin heti komean orin, jolla näytti olevan hieman erimielisyyksiä ratsastajansa kanssa. Selässä istuva tyttö kertoi, että ori oli ollut hieman vapaalla, ja temppuili nyt oikein urakalla. Kerroin muutamia harjoituksia alkuveryttelyyn samalla, kun rakensin hieman esteitä. Tein pienen esteradan, joka sisälsi viisi estettä. Ratsukon yhteistyö lähti pian rullaamaan ja pääsimmekin nopeasti hyppimään.

Aloitimme ensin pieneltä ristikolta. Ori selvästi hieman ihmetteli niin pientä estettä, eikä oikein jaksanut nostella jalkojaan sen ylitse. Korotin sitä aika reippaalla kädellä ja pyysin heitä tulemaan uudestaan. Nyt Charlie tuli paljon innokkaammin ja hyppäsi täydellisesti keskeltä estettä täydellisellä loikalla. Ei oriilta ainakaan taitoa puuttunut. Nostin esteen vielä pystyksi ja yhden hyppykerran jälkeen siirryimme trippelille. Käskin ratsastajaa hieman ratsastamaan enemmän eteen, ristikolle he olivat tulleet hieman laiskassa laukassa. Charlie hyppäsi ilmavasti korvat hörössä esteen yli, eikä se näyttänyt tuottavan ratsukolle minkäänlaisia ongelmia. Nostin sitä hieman, jonka jälkeen hyppäsitte vielä kerran. Ratsukko tuntui olevan valmis rataa varten ja kävin hieman korottamassa esteitä, ennen kuin päästin heidät menemään. Alkuradan ori tuli hieman laiskassa laukassa, mutta huomauttaessani siitä löytyi heti kummasti vauhtia. Otimme radan vielä muutaman kerran aina hieman esteitä korottaen, jonka jälkeen oli aika lopettaa. Hikinen ratsukko alkoi hyvillä mielin tehdä loppuveryttelyä, heitä oli todella kiva valmentaa, kun yhteistyö sujui saumattomasti.

2014
joulukuu

29

Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja

Kamala nenän jäädyttävä pakkanen ja niskavilloihin pureva tuuli eivät kovasti houkutelleet maastoretkelle, mutta en aikonut perääntyä, kun päätös oli jo tehty. Iskin pipon syvemmälle päähän, kiristin kaulahuivin tiukemmalle ja lähdin hakemaan Charlien tarhasta. Oria ei pureva pakkanen näyttänyt haittaavan lainkaan, se oli oikeastaan intoa puhkuen portilla vastassa hytisevää omistajaansa. Kiinnitin narun orin riimuun ja riensin korskuvan orin vieressä äkkiä talliin, jossa oli onneksi kotoisan lämmintä. Riisuin orilta loimen ja hiljaa mielessäni toivoin ilman kirkastuvan, jotta ulos lähtö olisi mielekkäämpää. En ymmärrä miten pieni pakkanen voi tuntua näin kamalalta. Ja se tuuli...

Harjailin Charlieta aivan kaikessa rauhassa ja nautin sen seurasta, kun se sattui olemaan rauhallisella tuulella. Laitoin joka jalkaan suojat ja varustin hevosen valmiiksi. Kuin ihmeen kaupalla oli taivaanisä kuullut rukoukseni ja laittoi auringon paistamaan. Mielialani nousi hetkessä ja pakkasesta välittämättä, nousin orin selkään ja ohjasin sen metsäpolulle, joka lähtee tallipihasta. Viikonlopun aikana satanut lumi peitti maan niin laajalti, kuin silmä vain kantoi. Ilma oli selkeä ja aurinko paistoi pilvien lomasta. Pakkanen paukkui ja sai uloshengityksen aikana tulemaan höyryä. Vaikka olen kesätyttö läpikotaisin, talvisessa kunnon pakkaspäivässä on vain jotain ihanaa. Se saa maailman näyttämään jotenkin kauniimmalta.

Rupattelin Charlielle omaan tapaani niitä näitä, vaikka ori tuskin minua ymmärtää. Reippaassa käynnissä siirryttiin metsäpolulta sivutielle, keräsin ohjia ja annoin orille merkin lähteä ravaamaan. Charlie siirtyi reipahkoon raviin, kaarsi tapaansa kaulansa ja vilkuili oikealle puolella niinkuin joka kerta samassa kohtaa. En tiedä mikä siinä kohdassa saa orin vähän jännittymään, mutta johtuu varmaan siitä puiden lomasta pilkottavasta vanhasta vajasta. Ravailtiin pitkä pätkä ja hiekkatien vaihtuessa leveämpään tiehen nostin laukan. Siinä auringon paisteessa laukatessa ei vaan voi olla hymyilemättä ja siinä onnellisuudessani annoin orin siirtyä vain yhä lujempaan vauhtiin ja kohta mentiinkin sitten ihan täysiä. Laukkapätkän jälkeen ravailtiin hetki rauhallisesti ja siirryttiin lopuksi käyntiin.

Kun pääsimme takaisin tallille, riisuin orin varusteet, kannoin sille heinät karsinaan ja jätin sen rauhassa syömään. Ori hikosi reissulla jonkun verran, joten se sai vielä kuivatusloimen niskaan. Sovimme vielä tallityöntekijän kanssa, että hän vie orin tarhaan sen syötyä ja kun on kuivunut kunnolla. Pakkailin omat kamani sekä siivosin jälkeni, jonka jälkeen lähdin kotia kohti, jossa minua odotti kuuma kuppi kaakaota ja paksu peitto.

2015
helmikuu

28

Estevalmennus, valmentajana Gabi

Charlie ja Jenny suorittivat jo alkuveryttelyjä saapuessani maneesille. Aloin kasaamaan suuren maneesin toiseen päätyyn jumppasarjaa, joka alkoi maapuomilla loppuen 60cm korkeaan pystyesteeseen. Välissä oli ristikkoeste, joka oli 40cm korkeudella. Pyysin ratsukkoa tulemaan sarjan muutaman kerran, kun kasasin toiselle puolelle maneesia neljän 160cm korkuisen esteen radan. Nostin jumppasarjan pystyesteen vielä 140cm korkeuteen ja vein loput jumppasarjan esteet pois.

Pyysin Jennyä tulemaan tätä 140cm estettä aluksi pääty-ympärällä kumpaankin suuntaan pari kertaa. Charlien ja Jennyn yhteistyö sujui hyvin, kyseessä oli selkeästi taitava ja lahjakas parivaljakko. Pääsimme hyppäämään rataa, nostin pystyesteen myös 160cm korkeuteen. Rata alkoi kahdella pystyesteellä, jonka jälkeen oli okseri, josta ratsastettiin muurille ja viimeisenä tuli pystyeste. Radassa oli melko tiukkoja mutkia sekä laukanvaihtoja lähes joka esteen jälkeen. Ensimmäinen rata tuli hieman laiskasti, mutta Charlie kuitenkin kuunteli oikein hyvin Jennyn apuja. Avustin joka esteelle tulossa erikseen, näyttäen hyvät ratsastuslinjat sekä hyppykohdat. Toisella kerralla rata sujuikin huomattavasti paremmin ja Charlien vauhti alkoi löytyä. Ori nosteli esteillä jalkojaan upeasti ja Jenny pysyi mukana hienosti. Tässä vaiheessa vaihdoimme esteille tulo järjestystä. Uudessa radassa katsoimme hieman vauhtia ja askelten määriä esteiden välillä. Laskin ääneen ensimmäisellä kerralla askeleiden määrät. Muutamille esteille pyysin Jennyä koittamaan ratsastamaan hieman pidemmällä askeleella. Toisella kierroksella rata sujuikin erinomaisesti. Jenny kuunteli ohjeeni hyvin ja rata sujui puhtaasti ja myös hyvällä ajalla. Loppuverryttelyn aikana annoin hieman palautetta koko valmennuksen kulusta purkaessani esterataa pois.

2015
maaliskuu

05

Estevalmennus, valmentajana Gabi

Rakentelin kentälle jo kahden pystyesteen, vesimaton ja okserin sarjaa, kun Jenny ja Charlie tallustelivat kentälle. Avustin Jennyn selkään ja huomasin ´Charliessa olevan paljon virtaa. Annoin ratsukon vapaasti hoitaa alkuverryttelyt kun nostin kaikki esteet 160cm korkeuteen. Tällä valmennus kerralla ei hypätäkään jumpparia, vaan päästään suoraan radalle. Kerroin radan järjestyksen ja pian hieman energinen Charlie sekä hienosti mukava pysyvä Jenny saapuivatkin maaliin.

Treenaamista tarvitaan hieman tuon energisyyden kanssa, vaikkemme hevosen päähän pääse mitenkään sitä muuttamaan. Pyysin Jennyä kokeilemaan antamaan pienen pidätteen ennen lähtöä, samoin esteiden välissä, kun tuntuu, että ori alkaa puskea kovempaa vahtia. Rata sujui huomattavasti paremmin. Charliella on todellista potentiaali kilpailukentillä. Lopuksi vielä vaihdoimme radan järjestystä. Tässäkään radassa ei niinkään vaativia kohtia ole, ainoastaan samainen energisyyden hallinta. Jenny sai pidettyä Charliella reippaan laukan, muttei liian reippaana. Esteet sujuivat hyvin ilmavarojen kera. Loppuverryttelyissä Charlie taisi esittää mielipiteensä lopettamisesta, tehden muuutaman pukin. Annoin hieman palautetta, sekä ohjeita millä tuota turhaa energiaa voisi purkaa muutoinkin kuin ratsain.

2015
maaliskuu

15

Estevalmennus, valmentajana Gabi

Kasailin sulaneelle kentälle esterataa. Kentällä oli 8 estettä, mutta rataan kuului 9 estettä, sillä yksi pystyeste tultaisiin kahdesti. Tämän esteen lisäksi radassa oli kaksi muuta pystyestettä, muuri, sianselkä, kaksi okseria ja vesimatto. Pian kentälle saapuikin Charlie omistajansa Jennyn kanssa. Ori heitteli päätään huomattavasti ja oli selkeästi energinen. Reippaiden alkuverryttelyiden jälkeen pyysin Jennyä tulemaan pariin kertaan pystyesteet, jotka olivat aseteltu ympyrän puolikkaaksi. Harjoitus esteillä oli korkeutta aluksi 100cm.

Ori hyppäsi kovalla vauhdilla leikiten nämä kolme estettä, joten jo toiselle kierrokselle nostin esteet 140cm korkeuteen. Ori katsahti esteitä ja minua, selkeästi halusi haastetta enemmän ja suoriutuikin jälleen hienosti. Orin suuri energia oli kadonnut ja se keskittyi hyvin harjoituksiin. Lopulta nostin pystyesteet 160cm korkeuteen ja ratsukko tuli ne vielä kertaalleen, jälleen erinomaisesti. Siirryimme rataharjoitukseen. Kertasimme radan järjestyksen läpi, katsoimme askeleet esteiden väliin ja mitä linjaa tulisi millekin esteelle ratsastaa. Jenny kuunteli hyvin opastustani ja radalle lähtiessä muisti jokaisen kohdan. Charlie hyppäsi innokkaasti, vetäen jalkansa joka esteellä upeasti mahaa vasten. Hieman vauhtia voisi koittaa hidastaa ja pyysinkin Jennyä tekemään reilusti puolipidettäitä esteiden välissä. Toisella kerralla ori laukkaili nenä pystyssä, eikä kovasti pitänyt pidätteistä, mutta suoriutui radasta yhdellä pudotuksella. Pyysin Jennyä nostamaan uralla hetkeksi laukan ja antaa orin irroitella hieman. Hetken kuluttua pääsimmekin jatkamaan rataa. Kolmas kerta radalla sujui oikein hienosti. Ori kuunteli Jennyn pidätteet ja avut, eikä enään kulkenut nenä pystyssä. Rata suoriutui puhtaasti ja Jenny muisti edelleen kaikki linjat ja askelmäärät. Loppuverryttelyn aikana annoin ratsukolle hieman palautetta ja purin esteet aurinkoiselta kentältä pois.

2017
tammikuu

12

Viimeinen merkintä, kirjoittanut omistaja

"Mikä oikeus mulla on päättää, koska oman hevosen aika täällä on täyttynyt? Kuinka ihminen, joka näkee ja ymmärtää aivan liian vähän, voi päättää, koska peli vihelletään poikki viimeisen kerran? Hevosen omistajana mun pitäisi parhaan mukaan kuunnella sitä omaa hevosta - ei omaa sydäntä? Voi kunpa tuo jukuripää antaisi mulle sen merkin, jotta tietäisin milloin on oikea aika."

Omia mietteitä muutaman kuukauden takaa, kun viimein omaan kalloon iski totuus, että Charlie alkoi olla jo varsin ikääntynyt herra. Tänään se sitten tapahtui. Asia jota olin pelännyt viikkoja, kuukausia...

Oli aivan tavallinen torstai aamu. Pakkaset olivat onneksi hellittäneet viikon takaisesta. Tänään voisi olla se päivä, kun lähdetään vuoden ensimmäiselle maastoretkelle, mietin hiljaa mielessäni ja astuin hymy korvissa talliin. Se hymy kuitenkin hyytyi hyvin nopeasti. Tallissa oli pelottavan hiljaista. Ei kuulunut sitä normaalia aamuäreyttä, minkä sai hiljaiseksi vain aamukaurat. Mimmi ja Pessi katselivat apeina karsinoidensa puoliovien kohti karsinaa, jossa tallin vanha herra asui.

Siinä vaiheessa jo tiesin, että kaikki ei ollut hyvin. Pala kurkussa kävelin Charlien karsinalle. Kyneeleet kohosivat silmiini ja tuntui kuin en olisi kyennyt hengittämään. Ensimmäinen katseeni tuohon komeaan, rautiaaseen oriin, joka oli ollut elämässäni yli kaksi vuosikymmentä, sai padon murtumaan ja pidättelemäni kyyneleet vierivät poskilleni. Charlie makasi karsinassaan silmät ummessa, mutta selvästi hengitti vielä.

Kaivoin puhelimen housujeni taskusta ja soitin eläinlääkärin paikalle, vaikka osasin jo aavistaa, ettei mitään ollut enää tehtävissä. Olin varma, että tämä oli se merkki, jota olin pelokkaana odottanut. Charlie oli valmis lähtemään. Ja illalla, kun menin viimein kotiin, oli oma pieni jukuripääni jo poissa.