Parodian Hassuttaja

Virallinen nimi Parodian Hassuttaja "Hessu"
Rekisterinumero VH14-018-1585
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori
Syntymäaika 27.09.2014 (3v 27.12.2014)
Väri, säkäkorkeus Rautias, 164cm
Kasvattaja Parodia
Omistaja Jenny (VRL-12948)
Painotuslaji Koulupainotus
Koulutustaso Vaativa B, 70cm

© Suomen Hippos / Emilia Fager

TÄMÄ ON VIRTUAALIHEVONEN - THIS IS A SIM-GAME HORSE
SIVUILLA OLEVAT TIEDOT EIVÄT LIITY MITENKÄÄN KUVISSA ESIINTYVÄÄN HEVOSEEN.

Meriitit

Tavoitteena: KRJL, YLA

SV-palkittu toisella palkinnolla 20.12.2014
SLA-palkittu ensimmäisellä palkinnolla 20.07.2016
Kantakirjattu toisella palkinnolla 20.01.2017

Luonnekuvaus

Hessu... Joka päivä puuhailtuani tämän hevosen kanssa kiitän onneani siitä, että kyseessä on todennäköisesti Hasselin viimeinen kotiin jäävä varsa. Jos puhutaan Hassen kyvyistä periyttää kouluratsun ominaisuuksiaan jälkeläisilleen, niin siitä toki on kiistatonta näyttöä, kun taas Hasselin kyvystä periyttää lähes mahdottoman rasittavaa luonnettaan jälkeläisilleen, niin... No, sanotaan vaikka niin, että siitäkin on kiistatonta näyttöä.

Älkää ymmärtäkö väärin, Hessuhan on hirveän, no, hassu ori. Ensinnäkin se oli aivan toivottoman läheisriippuvainen muista hevosista, joten ei tarvinne edes sanoa, että muun muassa vieroitusaika oli varsin hermojaraastavaa ja suunitelmallisen hidasta tämän orin kanssa. No eipä sillä, nykyään kaikki mahdolliset hetket, jolloin Hessu ei ole suorassa näköyhteydessä johonkin toiseen hevoseen, ovat yhtä tuskaa. Muut - lähinnä vieraat -hevoset kuitenkin myös jännittävät Hessua suunnattomasti ja se mieluummin ampuisi itsensä kuin haastaisi riitaa yhtään kenenkään kanssa. Ikätoverit Tavi ja Epeli, joiden kanssa Hessu on viettänyt "villiä" orilaidun-aikaa, saattavat joskus yllyttää tämänkin hermoheikon rääpäleen leikkimään kanssaan, mutta ennemmin tai myöhemmin Hessu tajuaa mitä tuli tehtyä ja vaihtaa leikkimisen lähinnä läheisriippuvaiseksi roikkumiseksi kaksikon perässä. Hessu ei siis kuitenkaan ole mikään erakkoluonne, vaan vaatii ehdottomasti tuttua hevosseuraa. Paino sanalla "tuttua".

Hessun suhde ihmisiin on hyvin moniulotteinen ja muuttuva, mutta pääasiassa ori pitää ihmisten antamasta huomiosta, vaikkeivat kaksijalkaiset luonnollisesti lajitovereiden korvikkeiksi kelpaakaan. Hessu on myös hyvin hitaastilämpeävää sorttia, mitä tulee uusien tuttavuuksien solmimiseen, joten ihan ensihetkestä lähtien ei kannata odottaa onnistuvansa luomaan varsaan mitään erikoista suhdetta. Hessu luultavasti karttaa sinua vielä viikonkin päästä, mutta sitkeästi ja sopivalla tahdilla orin kanssa toimiessa alkaa se pikkuhiljaa uskoa ihmistenkin vilpittömyyteen ja nauttia rapsuttelusta. Mitään uutta asiaa ei kannata varsan turvan eteen tuoda ilman kunnollisia valmisteluja ja tuntikausia kestävää siedätystä. Liian pitkät treeniajat stressaavat oria suunnattomasti ja sitten se ei pysty enää syömäänkään, kun elämästä on yhtäkkiä tullut niin rankkaa. En nyt yhtään vähättele Hessun kärsimystä, mutta aina se osaa yllättää uudestaan ja uudestaan. Eikä siis positiivisesti.

Ratsastaessa Hessu on haastava, suorastaan vaikea. Orin luonteelle toimimattomalla tyylillä ratsastaminen saa aikaan sen, että Hessu kulkee selkä notkolla ja pää korkeuksissa eikä ihan hetkessä rentoudu ja pyöristykään. Oikeastaan Hessun kanssa saa käydä "rentoutumistaistelua" (ei kuulosta kovin rennolta) aika pitkään, ennen kuin ori pystyy luottamaan ratsastajaansa ja kulkemaan rauhassa. Hessun käynti on lyhyttä ja töpöttävää, ravi kipittävää ja laukka ylireipasta pinkomista 90% ajasta, mutta rentouduttuaan orista löytyy kyllä potkua ja liikettä vaativaan tasoon saakka. Niiden esiin kaivamisessa kannattaa muistaa, että Hessun kannalta olennaista on ulko-ohjan tuki ilman minkäänlaista ohjasotetta, turvalliset ja tasaiset pohjeavut ilman kontaktia kylkeen ja rauhallinen istunta ilman, että takapuoli nousee hetkeksikään satulasta. ratsastajan tehtävä on sitten pähkäillä, että miten nämä asiat oikein onnistuvatkaan. Itsekään en ole vielä tajunnut.

Kaikesta tästä huolimatta Hessu on yllättävän tasapainoinen kilpailutilanteissa. Uskon sen johtuvan siitä, että ori on liian shokissa tajutakseen ympäristöstään mitään ja hermoillakseen normaaliin tapaansa. Hessu ei edes ehdi tajuta, mikä siihen iski, kun kilpailutilanne jo onkin ohi. Mutta jos ratsastaja hermoilee tai aiheuttaa vähänkään lisää painetta Hessu-raasuun, on varmana lopputuloksena katastrofi. Matkustaminen sujuu, JOS kyydissä on jo toinen hevonen ja Hessu osataan ovelasti hämäyttämällä saada kuljetusautoon. Vaikeimpinä päivinä lastaukseen kannattaa varata aikaa. Runsaasti. Esteitä Hessulla hypätään lähinnä joskus ohimennen ja maksimikorkeutena joku kuusikymppiä. Jos joku haluaa kokeilla isompaa, niin siitä vaan, ihan vapaasti. Kunhan minä en joudu selkään.

Luonne © Freetu, VRL-01534

8v asti n. 1kk=1a, jonka jälkeen n. 4kk=1a

  3 vuotta - 27.12.2014
  4 vuotta - 27.01.2015
  5 vuotta - 27.02.2015
  6 vuotta - 27.03.2015
  7 vuotta - 27.04.2015
8 vuotta - 27.05.2015
9 vuotta - 27.09.2015
10 vuotta - 27.01.2016
11 vuotta - 27.05.2016
12 vuotta - 27.09.2016
13 vuotta - 27.01.2017
14 vuotta - 27.05.2017
15 vuotta - 27.09.2017
16 vuotta - 27.01.2018
17 vuotta - 27.05.2018
18 vuotta - 27.09.2018
19 vuotta - 27.01.2019
20 vuotta - 27.05.2019
21 vuotta - 27.09.2019
22 vuotta - 27.01.2020

Sukutaulu

i. Pikku Hasseli
vrt, 157cm - KRJ-II, SLA-I, YLA2
ii. Kultasuoni
vrt, 153cm - ei virtuaalimaailmassa
iii. Pikku Povaus
ei virtuaalimaailmassa
iie. Enna
ei virtuaalimaailmassa
ie. Pähkinänsärkijä
vrt, 160cm - ei virtuaalimaailmassa
iei. Altistus
ei virtuaalimaailmassa
iee. Kohtalotar
ei virtuaalimaailmassa
e. Pintaliitäjä
vrt, 158cm - KRJ-II, SLA-I
ei. Sulo-Spoileri
160cm - ei virtuaalimaailmassa
eii. Armoton Hulivili
ei virtuaalimaailmassa
eie. Illusia
ei virtuaalimaailmassa
ee. Elean Valloitus
165cm - ei virtuaalimaailmassa
eei. Vihtori
ei virtuaalimaailmassa
eee. Valloittamaton
ei virtuaalimaailmassa
Laajempi sukutaulu
iiii. Aika Epeli ei virtuaalimaailmassa
iiie. Kekri ei virtuaalimaailmassa
iiei. Taian Tuumaus ei virtuaalimaailmassa
iiee. Silhuetti ei virtuaalimaailmassa

ieii. Aatsipoppa ei virtuaalimaailmassa
ieie. Pelin Peijoona ei virtuaalimaailmassa
ieei. Kohtalon Oikku ei virtuaalimaailmassa
ieee. Hengetär ei virtuaalimaailmassa
eiii. Armoton Aukustus ei virtuaalimaailmassa
eiie. Jotuni ei virtuaalimaailmassa
eiei. Vauhti-Peetu ei virtuaalimaailmassa
eiee. Inarin Iiris ei virtuaalimaailmassa

eeii. Virman Veikkonen ei virtuaalimaailmassa
eeie. Fiilingillä ei virtuaalimaailmassa
eeei. Ajatukseton ei virtuaalimaailmassa
eeee. Enna ei virtuaalimaailmassa

Jälkeläiset

  1 kpl: 0 oria, 1 tammaa
  Jalostusinfo: Hassuttaja on jalostuskäytössä ja se ottaa vastaan 1-polvisia, puhdasrotuisia suomenhevostammoja.

01. s. 25.06.2016 tamma Huvitutin Leidilei e. Moon Lunatar omistaja Jenny, VRL-12948

Kilpailukalenteri

Näyttelymenestys
(0x MVA-SERT, 0x irtoSERT, 1x SW-sija, 1x RCH)
22.04.2016 VSN, Március, SW3, tuom. Spookiness
31.01.2017 VSN, Huvitutti, RCH, tuom. Spookiness
Kilpailustatistiikka
(laji: sijoitukset: voitto - toinen sija - kolmas sija)
Kouluratsastus: 61: 13 - 14 - 8
VSR: 2: 1 - 0 - 0
14.01.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   1/30
15.01.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   1/50
18.01.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   2/50
18.01.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   5/30
20.01.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   7/50
30.01.2015   KRJ   Kutsu   Helppo A   3/30
30.01.2015   KRJ   Kutsu   Helppo A   1/30
03.02.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   6/40
03.02.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   4/40
07.02.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   2/40
10.02.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   1/40
16.02.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   2/30
17.02.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   2/30
18.02.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   2/30
19.02.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   1/30
20.02.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   4/30
25.02.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   3/30
01.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   1/30
02.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   5/30
04.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   2/30
05.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   5/40
07.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   4/30
12.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   3/40
12.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   5/40
13.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   3/30
15.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   1/30
18.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   5/40
18.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   1/30
20.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   3/30
20.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   3/40
20.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   1/40
21.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   2/30
21.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   2/30
23.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   5/40
24.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   6/40
25.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   5/40
26.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   1/40
27.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   1/40
28.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   6/40
28.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   1/30
29.03.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   2/40
18.06.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   2/40
23.06.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   2/40
15.07.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   4/40
20.07.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   2/40
26.07.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   5/40
26.07.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   6/40
01.08.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   5/40
02.08.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   4/30
05.08.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   2/30
05.08.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   5/30
08.08.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   1/30
09.08.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   2/30
10.08.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   4/30
17.08.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   4/30
10.09.2015   KRJ   Kutsu   Vaativa B   3/40
01.12.2015   KRJ   Kutsu   Helppo A   6/50
06.12.2015   KRJ   Kutsu   Helppo A   4/50
07.12.2015   KRJ   Kutsu   Helppo A   6/50
10.12.2015   KRJ   Kutsu   Helppo A   5/50
12.12.2015   KRJ   Kutsu   Helppo A   7/50
31.01.2015   VSR Cup   Kutsu   Vaativa B   6/101
30.11.2015   VSR Cup   Kutsu   Helppo A   1/14

Päiväkirja & valmennukset

Näytä / piilota päiväkirja

04.10.2014 - Harjoittelua, kirjoittanut Freetu

Harjoittelimme Hessun kanssa yleistä käsittelyä - tai ainakin tarkoitus oli. Hessu oli emänsä Pimun kanssa ulkoilemassa, vaihteeksi ihan kahdestaan, sillä tarhakaverit Pulu ja Tavi viettivät aamutunteja vaihteeksi sisällä muunlaisen ohjelman merkeissä. Hessu on alkanut pikkuhiljaa tottua minuun, vaikka edelleen se jonkin verran vierastaa eikä meinaa aina olla ihan täysin luottavainen. Pimu mutusteli aamuheiniään ja Hessu oli emon takana turvassa ja toljotti minua silmät pyöreinä, kun lähestyin kaksikkoa. Kyykistyin aluksi ja houkuttelin näin varsan luokseni. Hieman epäröiden Hessu hiipi paikalle, mutta ymmärsi sitten tilanteen olevan suhteellisen tuttu ja antoi minun rapsutella hetken itseään ja käydä läpi kaikki ruumiinosat jaloista selkään ja hännänpäästä korviin. Korvat ovat orille hieman arka paikka, joten niitä se vähän pyöritteli kauemmas, mutta nätisti kun koskee, niin kyllä se sen sietää. Kehuin varsaa kovasti rauhallisella äänellä. Tämän jälkeen tilanne keskeytyi, kun naapuritarhassa ollut Lyyli kirmasi ikinuorena ilmaan lehahtavia lintuja karkuun, mikä sai Hessussa aikaan sydänkohtauksen ja äkkisyöksyn vasemmalle. Ihmisen päälle se ei sentään syöksy, joten jotain positiivista tässäkin. Aloitettiin sitten orin rauhoituttua uudestaan ja käytiin kaikki paikat läpi. Sitten tutustuttiin harjoihin ja varsariimua esiteltiin taas juurta jaksain. Mitään "päähinettä" ei Hessulla nyt ole päässään, sillä se seuraa kyllä emoaan kuin hai laivaa ja mieluummin tappaisi itsensä kuin lähtisi yksin toikkaroimaan pitkin peltoja, vaikka jostain mahtuisikin livahtamaan. Pikkuhiljaa kuitenkin, kun varsan kanssa aletaan harjoitella taluttamista ynnä muuta, niin päitset pitää toki päässä olla. Sen vuoksi ollaan nyt yritetty aika perusteellisesti (vähän liioitellunkin, joku voisi sanoa) tutkiskella niitä ennen päähän laittamista ja yhdistää kivoihin asioihin. Hessussa nimittäin näen kaikki päänarkuuden merkit, joten yritetään nyt välttää niitä ja vetopaniikkia niin hyvin kuin vain pystytään.
Päitsiä siis tutkittiin antaumuksella ja kun varsa jo työnsi turpansa niiden sisään ja annoin niskaosan käydä korvien takana, sai Hessu paljon kehuja ja päitset poistettiin. Tämä toistettiin vielä pariin otteeseen, kunnes Hessu vaikutti olevan sinut sen kanssa, että sen päätä koski omituinen härpäke, josta ei millään pääse eroon. Vertailun vuoksi kerron, että samanikäinen Tavi-varsa sai päitset ensi kertaa päähänsä noin viikko sitten eikä tainnut edes huomata koko juttua. Sille ne laitetaan aina silloin tällöin päähän harjoittelun vuoksi, mutta kyllä sekin vielä toistaiseksi saa olla ilman niitä tarhassa, kun ikääkin on vasta muutama hassu viikko. Eikä meillä kyllä yleensä pidetäkään päitsiä tarhassa päässä (paitsi joillakin ongelmatammoilla, kilteillä oreilla ja yksin tarhaavilla), ettei mitään haavereita satu ja kaikki saavat hengittää rauhassa. Panostetaan sitten sen sijaan siihen, että aidat ovat hyväkuntoisia eikä hevosia pääse sieltä karkuteille :-)

27.11.2014 - Kuulumisia, kirjoittanut Freetu

Noniin! Näiden kahden merkinnän välissä on tapahtunut niin paljon kaikkea! Hessu on jo kaksivuotias, "iso" hevosenalku, jonka kanssa ollaan kivuttu monen monta ylämäkeä, jotta pääsisimme tähän pisteeseen. Ei kuitenkaan kannata käsittää väärin, Hessun koulutus ei ihan pelkkää tasaista ylämäkeä ole ollut, vaan sekaan mahtuu myös muutamia äkkijyrkkiä pudotuksia takaisin maanpinnalle sekä kaukana häämöttäviä huippuja, jonne pääsy tuntuu lähes mahdottomalta hommalta. Muun muassa vieroitukseen varasimme Hessun kanssa aikaa useita kuukausia, joiden aikana varsaa vieroitettiin enemmän ja vähemmän aktiivisesti emästään. Kaikki alkoi siitä, että Hessu sai (=joutui) välillä tarhailemaan lyhyitä aikoja pelkästään Tavin kanssa ja sitten välillä oleskelemaan myös karsinassa hetkisiä yksin. Yöt varsa sai viettää mamman helmoissa ja pääasiassa tarhaillessakin yhteiselämä äidin kanssa oli aika poikkeuksetonta. Siitä sitten kuitenkin lähdettiin työstämään eroaikaa vähän pitemmäksi ja loppupeleissä varsa saatiin vieroitettua emästään suhteellisen hyvin, että tuskin siitä Hessulle mitään traumoja jäi. Toivottavasti ainakaan ei. Sen näkee sitten muutaman vuoden päästä.
Sen jälkeen Hessu on saanut Tavin lisäksi toisenkin ikätoverin, Epelin, ja tämä kolmikko on viettänyt tiiviisti aikaa yhdessä orilaitumella yksivuotiskesällä ja myös sen jälkeen täällä kotona omassa tarhassaan. Epeli ja Tavi ovatkin sellainen kaksikko, ettei koskaan tiedä mitä niiden päässä liikkuu. Hessu sen sijaan kipittää uskollisesti niiden perässä ja yrittää kovasti olla mieliksi ja hengailla coolisti mukana. Vaikka cooliahan Hessusta ei saa tekemälläkään.
Koulutuksen suhteen ollaan edetty hyvin hitaasti ja rauhassa, joten hieman jäljessä ikätovereistaan Hessu tällä hetkellä on. Siitä ei kuitenkaan oteta paineita, vaan jatketaan näin. Välillä kun tosiaan tulee niitä takapakkeja ja muitakin huippukohtia, joita pitää lähestyä hitaasti ja vähän joka kantilta. Ajo-opetus jätettiin suosiolla Hessun kanssa välistä, vaikka Tavi ja Epeli sitä osaavatkin jo tosi hyvin. Hessun kanssa sen sijaan olla ohjasajettu ja muutenkin työskennelty paljon maasta käsin. Voi olla, että pojan psyyke ei kestäisi ensin kärryjä perässään ja sitten yhtäkkiä ratsastajaa selässään, joten ei sekoiteta varsaa liikaa. Panostetaan sitten siihen ratsutukseen, mitä kohti pikkuhiljaa ollaan hiipimässä!

18.12.2014 - Kuulumisia, kirjoittanut Freetu

Jaahas, nyt on sitten myös Hessu-juniorimme ilmoitettu elämänsä ensimmäisiin kilpailuihin, tosin yksiin ainokaisiin vain. En meinaan uskalla ihan hirveän luottavaisin mielin lähteä tämän nuoren herran kanssa vielä ihan mihinkään hirvittävän isoon kisarupeamaan! Ikätoverit Epeli ja Tavi sen sijaan saavat koetella taitojaan vähän pitemmän kaavan kautta, kun kerran ovat jo olevinaan niin harvinaisen rohkeita ja järkeviä. Hessussa sitten kiteytyy kaikki ne huonot puolet, mitkä tarhakavereilla ovat loistaneet poissaolollaan. Nimittäin arkuus, pelokkuus, epävarmuus, epäluulo uusia ihmisiä, hevosia ja asioita kohtaan sekä kaikin tavoin ilmenevä herkkyys, joka erityisesti ratsastusjutuissa on tuottanut itse kullekin runsaasti päänvaivaa. Hessu on juuri niinkuin isänsä, ellei pahempikin. Saapa nähdä mitä tämän kanssa vielä tapahtuu: nuorena tapahtuma ruunaaminen vai ennenaikainen vatsahaava. Toivottavasti ei kumpikaan!
Hessun viikottaisesta treeniohjelmasta muutama sananen, kun sellaisen tuonne Tavinkin päiväkirjaan kirjoitin. Tällä hetkellä Hessu liikkuu ikäisiään hieman rennommassa tahdissa, kun emme halua hötkyillä herkän varsan kanssa liian aikaisin. Viikottainen ohjelmamme näyttääkin siis osapuilleen tältä:

- 2 x "rankempi treeni", jossa tavoitellaan rentoutta ja eteenpäinpyrkimystä
- 2 x rento maastolenkki kaverin kanssa (Hessun kanssa tosin mikään maastoilu ei ole rentoa)
- 1 x maastakäsittelypäivä, jossa työskennellään lähietäisyydellä ihmisen kanssa (ei siis esim. juoksuttamista)
- 2 x vapaapäivä, joiden aikana kuitenkin paljon käsittelyä ja esim. talutusretkiä

Ja siinäpä se viikko vierähtääkin. Tuosta "rankemmasta treenistä" aina aika ajoin vähän joustetaan ei-niin-rankaksi, kunhan sen aikana vain saataisiin herra rentoutumaan ja ottamaan vähän happea. Liikkeitä ei myöskään aleta missään nimessä turhaan kokoamaan, vaikka Hessulla varmasti kaikenlaista potentiaalia löytyy. Nyt on vaan aivan liian aikaista. Tuo neljä jonkunlaista treenipäivää on tässä tapauksessa oikein riittävä määrä, varsinkin kun nuo maastolenkitkään eivät yleensä mitään uuvuttavia juttuja ole (paitsi ratsastajalle).

05.02.2015 - Kuulumisia, kirjoittanut Freetu

Hessu on murskannut kaikki ennakkoluuloni kilpailemisen suhteen! Ajattelin, että hyvä kun ori kestää vieraaseen paikkaan saapua, mutta katin kontit! Onhan kaikki ollut taistelua aina ensimmäisistä askelista kuljetusautoon saakka, mutta radalle päästyään Hessu jopa pystyy keskittymään itse suoritukseen! Meillä on siis mennyt yllättävän hyvin kilpailurintamalla, ainakin paremmin kuin Hessun isällä Hasselilla aikoinaan sujui. Hessu tosin on hitusen haastava käsitellä ennen rataa, ja vaatiikin rutkasti kärsivällisyyttä sekä kisahoitajalta että ratsastajalta. Mikään ei ole yksinkertaista, esimerkiksi verryttelyalueelle meno on suoranainen kauhistus, samoin kopista ulostulo ja vieraan paikan veden juominen, noin niinkuin muutamia esimerkkejä mainitakseni. Ruoka ei luonnollisesti vieraalla tallilla maistu ja vettä ei voi hörpätä, jos se ei ole omasta vesisaavista ja tutulla maulla varustettua. Heinä ei maistu edes kuljetuskopissa, joten siitä ei ole mitään hyötyä. Vieraat ihmiset saavat Hessun muljauttamaan silmänsä paikoiltaan järkytyksestä ja toisten hevosten lähelle käveleminen on kauhistus. Hessu on jo useita kertoja järkyttänyt katsojia nousemalla pystyyn kun pitäisi mennä liian läheltä jotain herralle ei-niin-miellyttävää asiaa.
Ai että miten tämän kanssa kehtaa edes liikkua missään? No, onneksi Hasseli on aikoinaan opettanut meitä aika tavalla, eikä Hulttiokaan aluksi mikään helppo tapaus ollut. Reilusti helpompi kuin nämä kaksi, kuitenkin. Hessussa kuitenkin on huimasti potentiaalia, ja jos radalla käyttäytyminen olisi samanlaista kaaosta kuin sen ulkopuolella, emme edes harkitsisi orin kanssa kisaamista. Mutta kun ei ole. Hessu on jopa napsinut useita voittoja kilpailuistaan, joten mitenkään toivoton tapaus se ei ole. Ja muistetaan vielä, että ukkeli on neljävuotias. Sopii siis toivoa, että jonkinlaista tasaantumista luonteessa tapahtuu iän tuoman kokemuksen myötä. (Ei kyllä Hasselinkaan kanssa liiemmin tapahtunut, mutta toivoa sopii silti.) Ja kaikkein tärkein rauhoittelukeinomme on ajatella, että onneksi tässä on Hasselin viimeinen meille jäänyt varsa - enää yhdenkään kanssa ei tätä samaa prosessia jaksettaisi läpikäydä.
Mutta onhan se Hessu niin

01.03.2015 - Kuulumisia, kirjoittanut Freetu

No nyt saa nauraa! Meidän hysteerinen, asennevammainen, ennakkoluuloinen ja kaikin puolin ongelmia pursuileva Hessu-varsa nimittäin sai 40 sijoitusta täyteen ensimmäisenä koko nuorisosta (johon muuten kuuluu maailman fiksuiten käyttäytyvä Maestro-orikin). Enpä olisi ikinä uskonut tämän päivän koittavan! Tai siis kyllähän kerroin jo viimeksi siitä, että yllättävän hyvin homma on Hessun kanssa lähtenyt liikkeelle, mutta että näin hyvin ja nopeasti! Mitähän tässä seuraavaksi pitäisi tehdä? Esteitä ei Hessun kanssa ala hyppäämään hullukaan, varsinkaan kilpailumielessä, eikä valjakkoajo ole mitenkään erityisesti omimpia lajeja Hessulle, ainakaan sen perusteella, mitä ori esitti kärryharjoituksia tehtäessä nuorempana. Päätinkin suosiolla jättää kärryt unholaan ja keskittyä vain tähän koulupuoleen. Hasselin jälkeläisillä onkon aika vahva koulupainotteisuus takana, joten sen suhteen Hessu ei ole poikkeus.
Tietenkään kouluhomma ei tähän pysähtynyt, vaan ainakin kuuteenkymmenen sijoitukseen jatketaan. Sitten varmaankin hiljalleen kehitetään tätä treenipuolta ja yritetään saada oria suhtautumaan joihinkin uusiin juttuihin edes etäisesti normaalilla asenteella. Hessun tapauksessa ei voi edes puhua "vanhasta koirasta, joka oppii uusia temppuja", ori kun ei millään mittapuulla ole vanha. Ehkä nyt toistaiseksi keskitytään kotitreenailuun ja taitojen hiomiseen kotosalla, ettei mene nuoruus ihan vilauksessa ohi! Kukapa olisi arvannut, että tämä ongelmakimppu onkin piiloisilta kyvyiltään supersuorittaja heti kilparadalle päästessään? Ehkä me sitten kisataankin sata sijoitusta kouluratsastuksesta kompensoidaksemme muiden lajien puuttumista kilpailuohjelmasta?

15.07.2015 - Kuulumisia, kirjoittanut Freetu

Viime kerran naurupäivitykselle jatkoa: Hessun kanssa ollaan ylitetty maaginen viidenkymmenen sijoituksen rajapyykki ja kauaa ei enää mene, kun orin kanssa voidaan höllätä kisahommista ja keskittyä muuhun elämään. Siis täh - voitteko kuvitella?! Muuhun elämään tämän onnettoman pienen kuusivuotiaan kanssa! Joka pelkää omaa varjoaankin! Ja sen varjoa! No tuossa viimeksi jo arvuuttelin, että mitä tehdään kuudenkymmenen sijoituksen jälkeen. Siitä ei edelleenkään ole haisua, mutta tiedossa on ainakin se, että mitä ei tehdä.

Me ei nimittäin ainakaan aleta harrastamaan:
- esteratsastusta (esteiden ylitys on silkkaa utopiaa)
- valjakkoajoa
- mitään muutakaan mihin liittyy vedettäviä kärryjä tai rekiä
- kenttäratsastusta (naurettava ajatuskin)
- vikellystä (voi hyvä jumala sentään)
- montéa tai laukkaratsastusta (nämä voisi jo onnistuakin kaiken muun paitsi fysiikan puolesta)
- hevosagilityä (Hessu ei alkaisi edes vähää alusta)
- matkaratsastusta (hevonen ei kestä maastossa olemista mikä voitaneen laskea miinukseksi)

... en oikeastaan keksi enää enempää lajeja, mutta ehkä joku western-tyylinen humputtelu voisi onnistua. Tai ihan sitten vain pelkkä näyttelyissä kiertäminen. En oikeastaan tiedä, kehtaisinko viedä Hessua minnekään näytille, mutta luultavasti se voisi edes etäisesti onnistua. Ori nimittäin on sen verran lamaantunut vieraassa paikassa, ettei varmaan edes ehtisi toipua ensikauhistuksestaan, kun näyttelyposettaminen jo olisi ohi. Vielä seuraaviin rotunäyttelyihin en Hessua kuitenkaan ilmoittanut, koska pitäähän meillä olla jotain etappeja myös tulevaisuudessa, ettei liian nopeasti kaikkea nannaa saavuteta. Tai jotain sinnepäin.
Hessun emä on muuten ilmoitettu KRJ:n laatuarvosteluun ja ensi kuussa se on menossa myös suomenhevosten vastaavaan, joten jotain etappeja saavutetaan vihdoin silläkin taholla.

11.11.2015 - Kuulumisia, kirjoittanut Freetu

Pitkästä aikaa päivitystä Hessunkin elämään. Nimittäin sekä sen isä Hasseli että velipuoli Hulttio on jouduttu lopettamaan lyhyen ajan sisällä toisistaan - Hasseli puhtaasti vanhuuden vaivoihin ja Hulttio jalkaongelmiin, joiden vuoksi se ei ehtinyt pitkään eläkepäivistäänkään nauttia. Nyt sitten Hessu näyttäisi olevan ainoa Hasselin varsa tai ainakin lähimmin Hasselin sukulinjaa edustava yksilö tallissamme. En nyt tässä ala nyyhkimään sitä, miten merkittävä, hieno ja persoonallinen ori upea Hasselini oli (vaikka vähän omalaatuinen tapaus kylläkin), koska sille ei sitten tulisi loppua. Hessun kanssa en nyt oikein tiedä, mille pitäisi alkaa. Kuten viimeksi mainostinkin, niin koulukisat alkavat kohta olla paketissa, minkä jälkeen ainakin teoriassa pitäisi siirtyä jonkun muun lajin pariin. Mutta kuten viimeksi perustelin, niin ei kyllä tule kesää. Jalostushommat voisivat myös olla harkinnassa, mutta toistaiseksi olen jäädyttänyt itseltäni mahdollisuuden teettää tänne yhtään enempää varsaa. On näissä nykyisissäkin ihan tarpeeksi työmaata. Mutta Hessun luonteen huomioon ottaen sille ei kyllä tee yhtään huonoa tällainen rennompi elämä kotona reenaillen. Mitä vähemmän kilpailuja sen kanssa kiertää, sen tyytyväisempi taitaa tämä hevonen nykyään olla. Pysyypähän kaikki jalka-, selkä- ja vatsavaivat ynnä muut päänsisäiset ongelmat, jotka tässä suvussa ovat valitettavan yleisiä, poissa!